- Muokkaajina: Marja-Liisa (pohjatekstin luonnostelu) + Tatja + Tarja + Ulla + Jarmo + muut kuvailustandardilaiset, kuva Jarmolta
- DL: 2018-02-01
Alkuperäisen tekstin muokkaaminen tietolinjamaisemmaksi. Kysy Jyrkiltä tekstin linjaus. Ideataso. Standardinäkökulma. 5 kappaletta per luku
TP 2.1.; 16.1.
Muokattava teksti:
Katoavan tiedon jäljillä - metatietotyön merkitys digitoituvassa tietoyhteiskunnassa
Julkaisemisen kasvun myötä muistiorganisaatioiden - kirjastojen, museoiden ja arkistojen - rooli tiedon saatavuuden tukijoina on entistä tärkeämpi. Joidenkin arvioiden mukaan puolta tieteellisistä artikkeleista eivät lue muut kuin tekstin kirjoittajat ja lehtien toimittajat. Muistiorganisaatiot ovat luoneet sekä käytänteitä että tietojärjestelmiä tiedonhaun tueksi. Aineistojen kuvailutietojen (eli kuvailevan metatiedon) tuottaminen mahdollistaa tiedonhaun ja dokumenttien järjestämisen digitaalisiksi kokoelmiksi. Kansainväliset standardien noudattaminen kuvailussa tekee kuvailutiedoista yhteentoimivia, mikä parantaa hakutulosten kattavuutta ja datan siirtoa eri tietojärjestelmien välillä. Suomessa kuvailustandardiryhmä edistää kuvailustandardien noudattamista kirjastoissa ja näihin liittyvän osaamisen kehittämistä.
Suurissa digitaalisissa dokumenttimäärissä perinteinen tapa hallita aineistoja ja niiden sisältöjä ei enää yksistään riitä: tarvitaan lisää yhteistyötä metatiedontuotantoon, uusia tuotantotapoja ja metatiedon avointa jakamista. Kuvailutyö myös arkipäiväistyy ja tuo alueelle mukaan erilaisia toimijoita. Standardit ja yhteiset käytänteet helpottavat myös heidän toimintaansa.
Kuvailuyhteistyö
Kansainvälisten standardien mukaan tuotettua kuvailutietoa voi hyödyntää kuvailuyhteistyössä, mikä vähentää päällekkäistä työtä. Standardit myös määrittävät, minkä tyyppisiä kohteita kuvaillaan ja mistä näkökulmasta kuvailuyhteistyöhön tullaan. Esimerkiksi paikat, toimijat ja aiheet ovat luonnollisia kuvailuyhteistyökohteita muistiorganisaatioiden ja muiden kuvailutietoja tuottavien tahojen kanssa. Yhteistyömahdollisuudet näiden kohteiden kuvailutiedoissa ovat suuremmat kuin aineistojen kuvailussa. Paikkatietopalvelun selvityksessä ja Nimitietopalvelun selvityksissä on kartoitettu mm. kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteistyömahdollisuuksia paikkojen ja toimijoiden kuvailussa. Aiheiden kuvailuyhteistyössä keskeisiä ovat Finto-palvelun sanastot.
Kirjastoaineistojen kuvailutietojen tuotannossa voi yhteistyötä tehdä lähinnä julkaisu- ja tutkimusalan kanssa. Vaikka julkaisualalla noudatetaan kuvailustandardia (ONIX-standardin sovellusta) kuin kirjastoissa (RDA- ja MARC 21 -standardit) on kuvailun kohteena julkaistu aineisto. Kuvailun laatua parantavat yhteistyömahdollisuudet kirjastojen ja julkaisualan välillä ovat mm. ohjeistusten yhdenmukaistaminen, pakollisuuksien lisääminen ja yhteisten termien käyttö. Arkistojen ja museoiden aineistot ja tapa kuvailla aineistoja eroavat niin paljon kirjastojen kuvailusta, että yhteistyöhyötyä saadaan lähinnä vain yksittäisten kuvailuelementtien termeissä. Yhteisten termien käyttöä tukee kansallinen Metatietosanasto.
Yhteisyöverkostot ovat tarpeellisia myös erilaisissa organisaatioissa. Esimerkiksi korkeakouluissa, joissa tuotetaan suuri maarä dokumentteja ja muuta dataa on keskeistä, että kaikki toimijat noudattavat standardinmukaisia metadatakäytänteitä. Tutkijat tuottavat julkaisuja yliopiston omiin sarjoihin tai ulkopuolisiin julkaisuihin. Nykyisin on tapana, että kirjoittajat tekevät myös omiin dokumentteihinsa kuvailun. Kirjaston roolina on ohjeistaa ja opastaa käyttäjiä käyttämään alansa työvälineitä ja samalla lisätä ymmärrystä laadukkaan metadatan merkityksestä omien julkaisujensa löytyvyydelle suurista julkaisu ja datamassoista.
Metadatan merkitys organisaatioissa ei rajoitu julkaisutoimintaan vaan uusiin tietoympäristöihin, joissa viestitään ja keskustellaan digitaalisilla valineillä: yhteisöjen omilla intraneteillä ja vastaavillä yhteiskäyttöisillä sovelluksilla. Myös näissä laadukas kuvailu ja metadata auttaa löytämään tarvitsemansa tiedon ja samalla se parantaa viestien mahdollisuutta mennä perille vastaanottajalleen. Kirjastojen tulisikin tarjota rohkeammin metadataosaamistaan myös näille uusille tavoille viestiä ja tuottaa metadataa. Voikin väittää, että perusosaaminen metadatasta ja sen tuottamisesta kuuluu jo lukiolaisten yleissivistykseen ja työelämätaitoihin puhumattakaan korkeakouluopinnoista.
Kirjastosektorin kansalliset kuvailuryhmät (mm. Kuvailustandardiryhmä, Kumea ja Sisällönkuvailun asiantuntijaryhmä sekä kirjastojen, arkistojen ja museoiden kuvailuyhteistyöverkostot ovat keskeisessä roolissa standardien mukaisen kuvailun toteutumisessa. Järkevästä hajautettu kuvailutietojen tuotanto yhdessä keskitettyjen kuvailutietovarantojen kanssa parantavat kuvailutietojen laatua ja yhteentoimivuutta.
Ulla, Tarja, Maria: Kirjastojen tämän hetkisen tilanteen kuvaus, ei yhdenmukaista metatietoa, Finnan näkökulmasta laadun taso (Maria), Melinda (Ulla/Tarja), yleisten kirjastojen tilanne ja rooli kuvailun ekosysteemissä (Kaisa)
Kansainvälistä kuvailuyhteistyötä voidaan kuvailustandardityön lisäksi tehdä käsitepohjaisten sanastoissa sekä paikkojen, toimijoiden ja teosten kuvailussa. Yhteistyön edellytyksenä on kuvailukohteiden identifiointi kielineutraalien tunnisteiden kautta. Ideaalissa tilanteessa yhden kohteen kuvailu tehtäisiin vain kerran maailmassa.
Uudet menetelmät
Monet tiedonhakijat luottavat automaattisten hakukoneiden tarjoamiin listauksiin ja ajatukseen tekoälystä, joka korvaa ihmisen tekemän tulkinnan, kuvailu- ja analysointityön. Automatiikkaa hyödyntävien järjestelmien rajoitukset näkyvät tiedonhaussa: hakutulosten sisältöjen paikkansapitävyydestä tai laadusta ei ole taetta eikä hakutulosten relevanssi ole aina hyvä. Tiedonhakua voidaan myös manipuloida kaupallisilla tai poliittisilla tavoitteilla.
Kuvailu- ja analysointiosaamista tarvitaan myös ohjelmistokehityksessä: automaattisten sisällönkuvailu- ja tekoälysovellusten kehittäminen vaatii inhimillisen päättelyn ja tulkinnan mallintamista. Tämän kehitystyön myötä laajojen verkkoaineistojen automatisoitu kuvailu ja tiedonhaku voidaan tehdä analyyttisemmäksi, luotettavammaksi ja tehokkaammaksi.
Tarja: haastatellaan Fintolaisia, Tilanne automatisoidun kuvailun tuottamisesta, ei korvaa semanttista kuvailutyötä
Tarja: ohjaavat auktorisoidut sanasto
Kirjastot maailmanlaajuisesti ovat jo vuosia toivoneet kuvailun tuotantojärjestelmien pikaista uudistamista. Toiveista huolimatta järjestelmiä kehittävät tahot ovat olleet hitaita työlään uudistamisprosessin käynnistämisessä. Muutos nykyisistä järjestelmistä linkitetyn datan tuotantoa tukeviin modulaarisiin järjestelmiin on suuri ja toteutunee vasta 2020-luvulla. Kirjastojen vanhentuneet järjestelmät estävät osittain kuvailuyhteistyön toteutumisen muiden metatiedontuottajien kanssa.
Datan avaaminen
Tarja, Tatja
Datan avaamiselle ja linkittämiselle oleellista standardien käyttö, metatietoa myös muille kuin kirjastoille
Viittaus Osman artikkeliin
Miten datan avaaminen sidotaan kuvailun ja tiedonhaun kehittämiseen? metatiedon vaikuttavuus kasvaa, kirjastometatiedon hyödyntämistavat moninaistuvat, datan avaaminen lisää paineita metatiedon rikastamiseen, osoittaa puutteet metatiedossa
Dataa tuotetaan ja käytetään muuallakin kuin kirjastoissa. Yhä moninaisemmat datan käyttäjät ja käyttötavat edellyttävät datalta laatua ja standardienmukaisuutta. Avattua dataa saattaa käsitellä toinen tieto-organisaatio, kuten museo tai arkisto, tai vaikkapa yksittäinen sukututkija, jolla on tarvittava osaaminen avatun datan hyödyntämiseen.
Metatieto on myös tietoa itsessään. Se sisältää informaatiota kulttuurisisällöstä, merkityksistä ja niissä tapahtuneista muutoksista. Enää metatiedon kautta ei vain hakeuduta varsinaisten tiedonlähteiden ääreen, vaan metatieto itsessään voi toimia primäärilähteenä, jota esim. eri tieteenaloja edustavat datan louhijat käyttävät. Esim. historioitsijat voivat saada pelkästä metatiedosta paljon irti louhimalla ja yhdistelemällä esim. julkaisuvuotta, julkaisupaikkaa ja julkaisukieltä koskevaa dataa. Tämän päivän kulttuuriperinnön säilyttämistä on myös metatiedon tuottaminen nykyaikaisten ja tulevaisuuden tutkimusmenetelmien hyödynnettäväksi.
Avatun, linkitetyn datan aikana tieto voi muodostua useasta eri lähteestä kerätystä datasta. Linkitetyn datan muodostamissa kokonaisuuksissa on tärkeää, että siirtyminen eri lähteistä kerätyn tiedon välillä käy sujuvasti. Ei-standardienmukainen metatieto voi avattunakin olla pahimmillaan käyttökelvotonta.
Tietoa ja näinollen myös metadataa jaetaan yhä enemmän kansainvälisesti. Tässä kokonaisuudessa kotimaisten aineistojen kuvailulla on merkitystä. Ilman laadukkaita kuvailutietoja aineistot ja metadata jää kansainvälisen tutkijayhteisön ja yleisön ulottumattomiin. Kansainvälisten standardien noudattaminen tuo metatiedon käyttöön yli rajojen.
Data on merkityksetöntä ilman laadukasta metatietoa
Ilman laadukasta metadataa moni tieto jää hakijalta tavoittamatta. Metatieto on osa tietoyhteiskunnan infrastruktuuria: ohjelmistojen ja laitetekniikan lisäksi tarvitaan metatietoa sisältöjen tavoittamiseksi. Laadukas metatieto on myös ehdoton edellytys datan käytön mahdollistajana - pelkkä bittijono ei kanna pitkälle. Erityisesti digitaalisten ihmisteiteiden kehitys on viime aikoina osoittanut, että kirjastojen ja muiden muistiorganisaatioiden tuottamista viitetietokannoista on muodostumassa keskeisiä primaarilähteitä tälle tieteenalalle. Hyvin laadittujen viitetietokantojen pohjalta, joissa metatieto on rikasta ja tarpeeksi erottelukykyistä, on jo nyt pystytty tekemään merkittäviä löydöksi esimerkiksi suomalaisen kirjastllisuuden tuotannosta eri historianaikakausina.
Tämän hetken tilanne näyttää ristiriitaiselta: tutkijat ja dokumenttien käyttäjät tarvitsevat entistä rikkaampaa, analyyttisempaa ja standarinmukaista metatietoa ja kuvailutyötä, jotta he pystyvät hallitsemaan suuria datamassoja ja jotta yksittäiset dokumentit erottuisivat suurista joukoista ja löytäisivät käyttäjänsä. Samalla kirjastoissa on yleistynyt toisaalta kuvailun automatisointipuhe ja toisaalta kuvailun tason madaltamispuhe.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että muistiorganisaatioiden tulevaisuus on laadukkaan ja rikkaan metatiedon tuottamisessa. Tämä avaa uudenlaisia mahdollisuuksia kaikenlaiselle tutkimukselle ja helpottaa ihmisia tiedonhankinnassa. Perinteiset menetelmät eivät kuitenkaan enää riitä vaan uusia tapoja hyödyntää tietotekniikkaa ja automaatiota tulee kehittää. Alamme tulisi myös olla metatietotyön erityisasiantuntijoita ja tarjota osaamista kaikille toimijoille. Tämä vaatii alan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä Suomessakin. Muuten muut ottavat asiantuntijuuden ja kehittäjän roolin metatietotyössä ja kirjastoissa on vaara menettää se erityisasema ja osaaminen, joka niillä on pitkässä historiassa kehittynyt.