Tapani Moisio – musiikin kuvailun moniosaaja

Syksyn ensimmäisessä Melindan tekijät -haastattelussa kysymyksiimme vastasi Tapani Moisio Kansalliskirjaston kansallisbibliografiapalveluista. Tapanilla on pitkä kokemus musiikin kuvailun parissa, ja tässä haastattelussa hän kertoo työstään sekä näkemyksiään musiikin kuvailun tulevaisuudesta.

Kerro jotain itsestäsi: kuka olet, missä työskentelet ja mitä teet työksesi?

Olen Tapani Moisio ja työskentelen Kansalliskirjaston kansallisbibliografiapalveluissa tietoasiantuntijana. Pääasiallinen tehtäväni on toimia kansallisdiskografia Violan ja yleisemminkin Kansalliskirjaston musiikinkuvailun vastuuhenkilönä eli perinteisin termein pääluetteloijana. Muutenkin tehtävänkuvani on vahvasti kiinni kuvailuasioissa. Osa työajastani kuluu esimerkiksi Kuvailusääntöpalvelussa, jossa vastaamme RDA-kuvailuohjeiden suomenkielisen version ylläpidosta ja kuvailun kansallisesta ohjeistuksesta nimenomaan kuvailusääntöjen näkökulmasta.

Mikä musiikin kuvailussa innostaa? Entä mikä siinä on haastavaa?

Innostavaa on työskennellä kuvailutyöhön liittyvissä tehtävissä nimenomaan musiikin parissa. Taustani on sekä opintojen, harrastusten että työn kautta vahvasti kiinni musiikissa, joten siirtyminen aikanaan musiikinkuvailutyöhön oli luontevaa jatkumoa tälle. Otti tosin oman aikansa, ennen kuin itse kuvailutyö alkoi innostaa enemmän. Jos alkuun tuntui, että kuvailutyön kerran opittuaan se sujuisi siitä eteenpäin melko rutiininomaisesti, on näkemys muuttunut sitä mukaa, mitä syvemmälle olen joutunut ja päässyt sukeltamaan kuvailustandardien, -sääntöjen, -formaattien sekä tieto- ja käsitemallien syövereihin. Niinpä kuvailuun itseensä liittyvät kysymykset ovat nousseet lähes yhtä kiinnostavaksi osaksi työtä musiikin parissa työskentelyn rinnalle.

Haastavinta on kehityksen kelkassa pysyminen. Aloittaessani musiikinkuvailussa toissavuosikymmenellä tuntui, että elettiin suhteellisen stabiilia aikaa kuvailutyön kehityksessä – ainakin verrattuna tähän päivään. Nyt taas tunne on, että melkein kaikki on muuttumassa suunnilleen yhtä aikaa. Tämä koskee sekä sisältöstandardeja että käytössä olevia järjestelmiä. Vaikka tämä on haastavaa, on se samalla myös kiinnostavaa ja innostavaakin.

Olet ollut mukana kansallisissa musiikinkuvailun asiantuntijaryhmissä. Kertoisitko kokemuksiasi tästä?

Olen tosiaan ollut mukana Musiikin metatiedon kansallisessa asiantuntijaryhmä Muusassa viitisen vuotta eli siitä alkaen, kun aloitin Violan vastuuhenkilönä. Toimin Muusan sihteerinä, mikä edellyttää käsiteltäviin aiheisiin perehtymistä silloinkin, kun ne eivät aivan suoraan liittyisi muuhun työnkuvaan. Koen, että asiantuntijaryhmien rooli ja merkitys ovat kasvaneet viime vuosien aikana aiempaa suuremmiksi. Viimeistään RDA:n käyttöönoton myötä tehtäväkenttä on laajentunut konkreettisen kuvailutyön soveltamisen ohjeistuksesta kuvailustandardipuolelle esimerkiksi kansallisten linjausten laatimisen myötä. Jatkuvassa muutoksessa oleva kuvailumaailma on haaste myös asiantuntijaryhmälle. Aika ei tahdo millään riittää kaikkien eteen tulevien uusien aiheiden käsittelyyn.

Yhteistyö eri kirjastosektoreiden edustajien kanssa on tärkeää ja hedelmällistä. Näkökulmat ja painotukset vaihtelevat sen mukaan, onko kyse vaikkapa yleisestä kirjastosta tai yliopistokirjastosta. Näissä pelkästään asiakaskuntien tarpeet voivat olla melko erilaisia. Kansalliskirjaston ja -diskografian suunnasta katsottuna ongelmakohdat alkavat näyttäytyä usein eri valossa, kun keskusteluun saadaan mukaan eri sektoreiden, kirjastojen ja järjestelmien edustajien näkökulmia.

Miten uskot musiikin kuvailun tulevaisuudessa kehittyvän?

Laajasti katsottuna musiikinkuvailun kehityssuunnat lienevät samansuuntaisia muiden aineistotyyppien kanssa. Sisältöstandardit, kuvailusäännöt, formaatit, tietomallit ja järjestelmät sekä niiden muutokset koskevat kaikkia aineistoja.

Musiikinkuvailussa erityishaasteet liittyvät esimerkiksi siihen, kuinka erittäin rönsyilevä ja moninainen kaikenlaisten musiikkien kokonaisuus saadaan aiempaa paremmin hallintaan. Taidemusiikin osalta meillä on pitkät perinteet ja suhteellisen yhdenmukaiset käytänteet esimerkiksi yhtenäistettyjen nimekkeiden muodostamisessa ja osakohteiden kuvailussa, mutta etenkin populaarimusiikkiin on pitkään suhtauduttu kevyemmällä otteella. Mitään objektiivisia perusteita tällaiselle ei pitäisi olla, mutta ymmärrettävästi kuvailuresurssien rajallisuus pakottaa monesti tekemään epämieluisiakin ratkaisuja painotuksissa eri aineistojen kesken.

Musiikinkuvailu on perinteisesti ollut varsin työvoimaintensiivistä, eikä toistaiseksi ole näkyvissä tilannetta, että esimerkiksi tekoäly tai muu automatiikka olisivat korvaamassa kaikkia ihmisälyä vaativia työvaiheita. Ehkäpä jossakin vaiheessa ne tulevat auttamaan toisteisten, rutiininomaisten tehtävien kanssa, jolloin kuvailija voi keskittyä siihen, missä ihmisälyä tarvitaan eniten. Toivottavasti tämä tarkoittaa paneutumista aiempaa syvemmin musiikkiteosten sekä niistä tehtyjen versioiden eli ekspressioiden identifiointiin samoin kuin eri tekijyyksien täsmälliseen liittämiseen aineistoihin – musiikinlajista riippumatta. Myös siirtyminen linkitetyn datan tuotantoon ja hyödyntämiseen avannee uusia mahdollisuuksia tähän, mutta saattaa samalla johtaa uusienkin sekaannusten synnyttämiseen entistä helpommin.

Miten vietit kesälomasi ja mitä kuuluu syksyn suunnitelmiin?

Loma sujui sopivassa suhteessa Euroopassa ja kotimaassa matkustelun, mökkeilyn ja ihan vaan kotoilun merkeissä. Syksy näyttää työntäyteiseltä, ja vapaa-ajalla tarkoitus on käydä kiinnostavissa konserteissa ja toivottavasti muissakin tapahtumissa, joita näyttääkin olevan tarjolla taas melkoisen runsaasti.