Page History

...

URN- ja ARK-tunnisteiden välimaastossa ovat Handle ja DOI. Handle-määritys ei ota mitään kantaa perinteisiin tunnistejärjestelmiin, joten niiden soveltaminen osana Handle-tunnusta on mahdollista, mutta vapaaehtoista. Handleen perustuva DOI-standardi ISO 26324 on konservatiivisempi, sillä se edellyttää ISOn bibliografisten standarditunnisteiden käyttöä aina kun mahdollista. Kun kirjalle annetaan DOI, sen pitää perustua kirjan ISBN-tunnukseen. Kirjan fyysisille ilmentymille eli esimerkiksi sen PDF- tai painetulle versiolle annettavan manifestaatio DOI-tunnuksen pitää perustua näiden julkaisujen ISBN-tunnuksiin. Esimerkiksi TSV:n Edition.fi -palvelussa kirjoille annettavat DOI-tunnukset (esim. https://doi.org/10.23847/tsv.430) ovat teostason tunnuksia. Manifestaatioille Edition.fi käyttää ISBN-tunnusta.  

DOI-tunnisteen käyttö on yleistynyt voimakkaasti 2010-luvun aikana erityisesti tieteellisten artikkeleiden identifioinnissa, mutta DOI-tunnuksia käytetään myös monografioiden ja kausijulkaisujen identifioinnissa. Ensi näkemältä soveltamistapa näyttää poikkeavan DOI-standardin linjauksista. Esimerkiksi kirjoille on annettu DOI-tunnuksia, jotka eivät perustu kirjan ISBN-tunnukseen. Ja jos ISBN on osa DOIta, sitä ei esitetä ISO 26324 -standardissa linjatulla tavalla (josta lisää DOI-alaluvussa). 

Edition.fi:ssä käytetty Crossrefin DOI-tunnus annetaan aina teokselle eli julkaisun kaikilla manifestaatioilla on sama tunnus. Toisin sanoen kirjan HTML- ja PDF-versioilla on eri ISBN-tunnukset mutta sama DOI. Sen on resolvoiduttava julkaisun laskeutumissivulle, jolle nämä kaksi manifestaatiota linkitetään. Jos identifioitava julkaisu on artikkeli, sen eri versioilla ei välttämättä ole standarditunnistetta lainkaan, vaan vain teostason DOI. Tiedonhaun kannalta tämä ratkaisu on riittävä, mutta tuottaa ongelmia esimerkiksi pitkäaikaissäilytyksessä.

Laskeutumissivulle linkittyvät teostason DOI-tunnukset ovat Ristiriita on kuitenkin näennäinen. DOI-tunnus voi olla julkaisun kaikkien manifestaatioiden yhteinen, ja linkittyä kirjan tai artikkelin laskeutumissivulle (landing page), jolle eri manifestaatiot on linkitetty. Manifestaatioilla saattaa olla ISBN-tunnukset, tai vain julkaisujärjestelmän sisäinen tunnus, jos kyse on artikkeleista. Julkaisujen ohella PID-tunnuksen linkittäminen laskeutumissivulle on yleinen käytäntö myös esim. data-aineistoilla (ks. DataCiten suositus)^[ii].

PID-tunnukset resolvoituvat tätä kirjoitettaessa yleensä vain yhteen URL-osoitteeseen. Siksi samalla julkaisulla voi olla monta PID-tunnusta. Jos esimerkiksi väitöskirja on saatavilla kustantajan maksullisessa palvelussa, yliopiston julkaisuarkistossa ja Kansalliskirjaston vapaakappalekokoelmassa, kustantajan kappaleella voi olla DOI-tunnus, julkaisuarkistossa olevalla kappaleella Handle ja Kansalliskirjaston kappaleella URN. Ja vaikka jatkossa Teknisesti olisi teknisesti mahdollista resolvoida esimerkiksi yksi PIDDOI-tunnus kaikkiin kolmeen kappaleeseen, mutta käytännössä kukin väitöskirjan kappaleen tallentanut osapuoli voi haluta hallinnoida itse omaa PID-järjestelmäänsäresoluutiopalveluaan.

Toistaiseksi PID-tunnukset linkittyvät yleensä joko identifioidun objektin kotisivulle / landing pagelle tai suoraan objektiin. Jatkossa palveluvalikoima muuttuu monipuolisemmaksi, ja tiedon tarvitsija voi valita objektin sijaan esimerkiksi sen metatiedot. PID-standardit eivät anna resoluutiopalvelujen toteuttamisesta ohjeita, vaan mahdollisten linjausten teko jää palvelujen tarjoajien vastuulle.

...

Rinnakkaisten PID-tunnisteiden käyttö voi hankaloittaa julkaisujen hakua ja identifiointia. Esimerkiksi e-kirjan haku voi epäonnistua, jos käytetään toimintansa lopettaneen kustantajan antamaa , kuollutta DOI-tunnusta. Julkaisu ,  joka linkittyy laskeutumissivun sijaan muistosivulle. “Kadonnut” julkaisu voisi olla edelleen löydettävissä ISBN-tunnukseen perustuvalla URNllä URN-tunnuksella tai julkaisuarkiston Handle-tunnuksella. Näiden ongelmien välttämiseksi tulisi sopia siitä, miten PID-tunnisteiden toiminnallisuus taataan silloin, kun resoluutiopalvelusta vastanneiden organisaatioiden toiminta syystä tai toisesta päättyy. Jos esimerkiksi elektronisesta julkaisusta on jäljellä enää Kansalliskirjaston vapaakappalekokoelmassa oleva kappale, DOI-tunnuksen pitäisi resolvoitua tämän kappaleen laskeutumissivuun riippumatta siitä, kuka tunnuksesta alun perin vastasi ja kenelle vastuu on sittemmin siirtynyt. 

^[i]     https://datatracker.ietf.org/doc/draft-kunze-ark/

...