Perinteisiä julkaisujen tunnistejärjestelmiä voidaan ja tulee hyödyntää esimerkiksi elektronisten kausijulkaisujen ja monografioiden identifioinnissa, mutta verkkoaineistojen osalta PID-tunnisteet täydentävät perinteisten tunnistejärjestelmien puutteita. Alla esimerkkinä jatkuvat julkaisut kuten tietokannat ja verkkosivustot kattava ISSN-standardi:
- Perinteiset tunnistejärjestelmät eivät mahdollista virheetöntä Internet-hakua ja resoluutiota vastaavaa linkitystä. ISSN-tunnuksen avulla voi toki hakea verkkosivustoa Googlesta, mutta ISSN voi silloin sotkeutua samalta näyttäviin numerosarjoihin. URN:ISSN-tunnuksella tätä vaaraa ei ole.
- Perinteiset tunnistejärjestelmät luotiin painettuja julkaisuja varten, eivätkä ne skaalaudu kunnolla verkkojulkaisemisen tarpeisiin. Esimerkiksi ISSN-järjestelmässä on tilaa vain 10 miljoonalle tunnukselle, joten jatkuvasti päivittyviksi julkaisuiksi tulkittavissa olevia satoja miljoonia WWW-sivustoja voidaan identifioida vain hyvin rajallisesti.
- Jos perinteistä tunnusta ei voi antaa kaikille relevanteille aineistoille, mitä rajausperusteita tulisi soveltaa? Mille verkkosivustoille esimerkiksi ISSN pitäisi antaa? Valintaa helpottaa tieto siitä, että ISSN-tunnuksen asemesta sivustolle voidaan antaa esim. Handle- tai URN:NBN-tunnus.
- Perinteisten tunnisteiden jakelu voi olla työvoimavaltaista. Jokainen ISSN-tunnuksen saava julkaisu on luetteloitava, ja metatiedot on lähetettävä Pariisiin kansainväliselle ISSN-keskukselle globaaliin ISSN-tietokantaan tallennettavaksi. Jo tunnuksien antaminen verkkolehdille on lisännyt kansallisten ISSN-keskusten työn määrää merkittävästi. PID-tunnuksia voidaan tarvittaessa luoda koneellisesti miljoonia.
PID-tunnisteet tukevat perinteisiä tunnistejärjestelmiä, mutta voivat myös tunkeutua niiden tontille. Ja vaikka näin ei olisikaan, tiedonhakijoille voi olla epäselvää, mitä PID-tunnus oikein identifioi.
PID-järjestelmät suhtautuvat perinteisiin tunnistejärjestelmiin eri tavoin. URN-tunniste perustuu olemassa oleville tunnistejärjestelmille, ja se on sen vuoksi varmasti sopusoinnussa niiden kanssa. Eräänlainen vastakohta URN-tunnisteelle on ARK, jonka kanssa ei ole tarkoitus käyttää perinteisiä standarditunnisteita lainkaan, eikä ARK-määritys[i] sen vuoksi edes kerro, miten mahdollinen yhteiskäyttö tulisi toteuttaa. ARK-tunnuksilla ei siis pidä identifioida mitään sellaista, jolle voitaisiin antaa esimerkiksi ISBN tai ISSN.
URN- ja ARK-tunnisteiden välimaastossa ovat Handle ja DOI. Handle-määritys ei ota mitään kantaa perinteisiin tunnistejärjestelmiin, joten niiden soveltaminen osana Handle-tunnusta on mahdollista, mutta vapaaehtoista. Handleen perustuva DOI-standardi ISO 26324 on konservatiivisempi, sillä se edellyttää ISOn bibliografisten standarditunnisteiden käyttöä aina kun mahdollista. Kun kirjalle annetaan DOI, sen pitää perustua kirjan ISBN-tunnukseen.
DOI-tunnisteen käyttö on yleistynyt voimakkaasti 2010-luvun aikana erityisesti tieteellisten artikkeleiden identifioinnissa, mutta DOI-tunnuksia käytetään myös monografioiden ja kausijulkaisujen identifioinnissa. Ensi näkemältä soveltamistapa näyttää poikkeavan DOI-standardin linjauksista. Esimerkiksi kirjoille on annettu DOI-tunnuksia, jotka eivät perustu kirjan ISBN-tunnukseen. Ja jos ISBN on osa DOIta, sitä ei esitetä ISO 26324 -standardissa linjatulla tavalla (josta lisää DOI-alaluvussa).
Ristiriita on kuitenkin näennäinen. DOI-tunnus voi olla julkaisun kaikkien manifestaatioiden yhteinen, ja linkittyä kirjan tai artikkelin laskeutumissivulle (landing page), jolle eri manifestaatiot on linkitetty. Manifestaatioilla saattaa olla ISBN-tunnukset, tai vain julkaisujärjestelmän sisäinen tunnus, jos kyse on artikkeleista. Julkaisujen ohella PID-tunnuksen linkittäminen laskeutumissivulle on yleinen käytäntö myös esim. data-aineistoilla (ks. DataCiten suositus)[ii].
PID-tunnukset resolvoituvat tätä kirjoitettaessa yleensä vain yhteen URL-osoitteeseen. Siksi samalla julkaisulla voi olla monta PID-tunnusta. Jos esimerkiksi väitöskirja on saatavilla kustantajan maksullisessa palvelussa, yliopiston julkaisuarkistossa ja Kansalliskirjaston vapaakappalekokoelmassa, kustantajan kappaleella voi olla DOI-tunnus, julkaisuarkistossa olevalla kappaleella Handle ja Kansalliskirjaston kappaleella URN. Ja vaikka jatkossa olisi teknisesti mahdollista resolvoida yksi PID-tunnus kaikkiin kolmeen kappaleeseen, kukin osapuoli voi haluta hallinnoida itse omaa PID-järjestelmäänsä.
Toistaiseksi PID-tunnukset linkittyvät yleensä joko identifioidun objektin kotisivulle / landing pagelle tai suoraan objektiin. Jatkossa palveluvalikoima muuttuu monipuolisemmaksi, ja tiedon tarvitsija voi valita objektin sijaan esimerkiksi sen metatiedot. PID-standardit eivät anna resoluutiopalvelujen toteuttamisesta ohjeita, vaan mahdollisten linjausten teko jää palvelujen tarjoajien vastuulle.
Mitä haittaa PID-tunnisteiden ja perinteisten tunnisteiden päällekkäisyydestä on? Alun perin huoli on poliittinen: perinteisten tunnistestandardien vähittäinen syrjäytyminen elektronisten aineistojen kuvailussa. Tästä syystä kansainvälinen ISSN-keskus vastusti aikanaan DOI-tunnisteen standardisointia ISOssa. Jos esimerkiksi verkkolehden kotisivulle annetaan DOI, lehden ISSN-tunnuksen merkitys voi vähentyä, koska verkkolehden osoitetta käyttävä linkitetty data perustuu ISSN -tunnuksen asemesta DOI-tunnukseen. Käytännössä DOI-tunnisteesta on kuitenkin tullut ISSN-järjestelmää täydentävä ratkaisu, koska se mahdollistaa artikkeleiden identifioinnin. Ja kansainvälinen ISSN-keskus voi puolestaan toteuttaa URN:ISSN-pohjaisia palveluita, joiden avulla kansainvälisen ISSN-tietokannan palvelut voidaan saada nykyistä helpommin käyttäjien ulottuville.
Rinnakkaisten PID-tunnisteiden käyttö voi hankaloittaa julkaisujen hakua ja identifiointia. Esimerkiksi e-kirjan haku voi epäonnistua, jos käytetään toimintansa lopettaneen kustantajan antamaa, kuollutta DOI-tunnusta. Julkaisu voisi olla edelleen löydettävissä ISBN-tunnukseen perustuvalla URNllä tai julkaisuarkiston Handle-tunnuksella. Näiden ongelmien välttämiseksi tulisi sopia siitä, miten PID-tunnisteiden toiminnallisuus taataan silloin, kun organisaatioiden toiminta syystä tai toisesta päättyy.
[i] https://datatracker.ietf.org/doc/draft-kunze-ark/
[ii] https://support.datacite.org/docs/landing-pages
