RDA (Resource Description and Access) luo perustan tietoaineistojen kuvailulle, tiedonhaulle ja kirjaston toiminnalle.
RDA on kirjastojen metatietojen tuotantoa eli kuvailua ohjaava kansainvälinen kuvailustandardi. RDA määrittelee
- mitä kohteita valitaan kuvailtavaksi
- mitä elementtejä käyttäen kohde kuvaillaan
- mitä tiedonhaun osa-aluetta (löytämistä, identifiointia, valintaa, käyttöön saamista tai kartoittamista) kukin elementti tukee.
RDA-tuoteperhe koostuu
- kuvailusäännöistä ja muista kuvailua tukevista ohjeistuksista, jotka sijaitsevat RDA Toolkit -palvelussa (alkuperäinen RDA Toolkit ja uudistunut RDA Toolkit)
- konekielisestä sanastosta ja mäppäyksistä sekä muista linkitetyn datan tuotantoa tukevista määrityksistä, jotka sijaitsevat RDA Registry -palvelussa.
RDA:ta voidaan soveltaa joihinkin kuvailukohteisiin (mm. toimijoiden, paikkojen ja ajanjaksojen kuvailuun) myös museoissa ja arkistoissa.
RDA:n kuvailusäännöt yhdenmukaistavat eri maissa tuotettavia metatietoja, mikä lisää kattavuutta tiedonhaussa. RDA:n runsaat sanastot tuovat metatietoihin eri näkökulmia, mikä lisää tarkkuutta tiedonhaussa.
RDA:n kansainvälisyyden vuoksi
- tarvitaan kansallisia linjauksia tarkentamaan vaihtoehtoisten sääntökohtien soveltamista
- sääntötekstin muuttaminen vaatii Euroopan RDA-verkoston (EURIGin) yksimielisen muutosehdotuksen ja kansainvälisen verkoston (RSC:n) hyväksynnän muutokselle.
Kansalliskirjaston Kuvailusääntöpalvelu vastaa suomenkielisen RDA:n suomennoksesta, kansallisten linjausten koordinoinnista ja muutosehdotusten välittämisestä kansainvälisille verkostoille.
Käytön laajuus
- RDA on käännetty kahdeksalle kielelle ja otettu käyttöön kymmenissä maissa. Katso levinnäisyyskartta.
- Ensimmäiset suomalaiset kirjastot (sekä arkistot ja museot) ottivat RDA:n käyttöön vuonna 2016. RDA:ta käyttää nyt suurin osa suomalaisista kirjastoista.
- RDA:n käyttöönotosta päätetään aina tietokanta- tai tietojärjestelmäkohtaisesti.
