Erikoisontologiat esiin! KAUNO - fiktiivisen aineiston ontologia

Erikoisontologiat esiin -sarjassa esitellään tällä kertaa KAUNO - fiktiivisen aineiston ontologia ja sen ylläpitäjä suunnittelija Marjut Puominen Helsingin kaupunginkirjastosta. Haastattelun teki Tuomas Palonen.

Miten KAUNO-ontologia on syntynyt? 

KAUNOn juuret juontavat vuoteen 1992, jolloin Helsingin yliopiston koolle kutsuman yhteistyökokouksen tuloksena päätettiin laatia erillinen, erityisesti kaunokirjallisuuden tarpeisiin suunniteltu asiasanasto. Kaunokirjallisuutta oli kuvailtu Yleisellä suomalaisella asiasanastolla, mutta todettu ettei sen termistö kata kaikkea fiktion kuvailussa tarvittavia aspekteja.

Kaunokki ja Bella asiasanastojen ensimmäiset painokset ilmestyivät 1990-luvun puolivälissä ja sanastot ontologisoitiin KAUNOksi Aalto- ja Helsingin yliopistojen johtamassa FinnONTO hankkeessa (2003-2012).

Mikä on oma taustasi sanastoihin, ontologioihin ja KAUNOon liittyen?

Olen tutustunut sanastoihin alkujaan kuvailijan näkökulmasta. Työurani alkuaikoina käytin paljon Ysa-sanastoa tietoaineiston kuvailuun. Työskentelin oppilaitos- ja erikoiskirjastoissa ja tutuiksi tulivat etenkin kasvatustieteen, sosiaalitieteiden sekä sotatieteen ja maanpuolustuksen terminologia. Myöhemmin työnkuvaan tuli vahvasti mukaan, tai melkeinpä tietoaineiston korvasi, kaunokirjallisuuden kuvailu ja työvälineeksi Kaunokki-sanasto.

Nykyisessä pestissäni Helsingin kaupunginkirjastossa aloitin vuonna 2017 ja sain mahdollisuuden perehtyä sanastotyöhön ja sanastojen ylläpitoon. Ehdin reilun vuoden ylläpitää Kaunokki ja Bella sanastoja, kunnes niiden päivitys lopetettiin ja kuvailussa siirryttiin KAUNO-ontologian käyttöön ja jatkoin KAUNOn ylläpitäjänä.

(Helsingin keskustakirjasto Oodi. Kuvaaja: Yehia Eweis. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. Finna. CCBY4.0)

KAUNOn nimi viittaa kaunokirjallisuuteen. Minkälaisia aineistoja KAUNOlla kuvaillaan?

Alkujaan Kaunokki-sanasto painottui kertomakirjallisuuden kuvailussa tarvittavaan termistöön, mukana oli heti alusta alkaen myös runoutta ja näytelmäkirjallisuutta koskevia termejä. Ajan myötä sanasto on laajentunut kattamaan muutakin fiktiivistä aineistoa ja nykyään KAUNO-ontologialla kuvaillaan kirjallisuuden lisäksi elokuvia, sarjakuvia ja pelejä.

Missä KAUNOa käytetään?

KAUNOa käytetään laajasti yleisissä kirjastoissa ja Kirjastopalvelu kuvailee fiktiivisen aineiston KAUNOlla.  Myös kirjallisuusverkkopalvelu Kirjasampo kuvailee aineiston KAUNO-ontologian termeillä KOKO-ontologian kautta.

Miten KAUNOa ylläpidetään? Mikä on käsitteiden päätösprosessi?

KAUNOlla on ylläpitoryhmä, jossa on jäseniä yleisistä kirjastoista sekä edustajat Kansalliskirjastosta, Kirjastopalvelusta ja kirjallisuusverkkopalvelu Kirjasammosta.

Kokoonnumme kolme-neljä kertaa vuodessa käsittelemään uusia termiehdotuksia ja muita KAUNOn päivittämiseen ja kehittämiseen liittyviä seikkoja. Työryhmä on pieni eikä meillä luonnollisestikaan ole asiantuntemusta tai kuvailukokemusta kaikista fiktiivistä aineistoista, joten konsultoimme ulkopuolisia asiantuntijoita tarpeen mukaan. Erityisesti yhteys kirjastojen asiakaspalvelijoihin on tärkeä ja tätä yhteistyötä pitäisi entisestään vahvistaa. Asiakaspalvelijoiden kautta saamme arvokasta tietoa siitä, millä tavoin asiakkaat aineistoa kysyvät.

KAUNO on YSO-pohjainen erikoisontologia, joten ylläpitäjänä seuraan YSO:ssa tapahtuvia muutoksia ja teen tarvittavat päivitykset KAUNOon. KAUNOlla on myös läheinen suhde Suomalaiseen lajityyppi ja muotosanastoon. Kun SLM-sanastoa laadittiin, sen pohjasanastona käytettiin KAUNOn genre- ja lajitermejä. KAUNOn ylläpitoryhmässä käsittelemme ja kommentoimme myös SLM-termiehdotuksia fiktiivisen aineiston osalta.

KAUNO on muihin Fintossa julkaistuihin ontologioihin verrattuna kiinnostava tapaus. Muissa ontologioissa tietty käsite edustaa faktaa, KAUNOssa taas ikään kuin fiktiota, esimerkiksi fiktiivisiä dinosauruksia. Näetkö rajan näin mustavalkoisena?

Mielenkiintoinen kysymys! Dinosaurukset, kissat, koirat, varikset voivat olla todella fiktiivisiä etenkin lastenkirjallisuudessa; ne ovat toimijoita, jotka osaavat puhua ja käyttäytyvät kuin ihmiset tai muulla tavoin reaalimaailman lakeja uhmaten. Toisaalta toimijat tai aiheet voivat esiintyä fiktioaineistossa myös hyvin realistisesti, jopa tieteellisen tarkasti kuvattuna. Usein kirjailija kuvailee hyvinkin tarkasti vaikkapa oman lemmikkinsä toimintaa tai kotiaan. Joten mielestäni raja ei ole täysin mustavalkoinen, mutta kyllä fiktiivisessä tekstissä esiintyvä hahmo (tai muu asia) on aina fiktiivinen, vaikka perustuisi reaalimaailmaan ja faktoihin.

(Zoidzilla - mekaaninen hirmulisko. Kuva: Turun museokeskuksen esinekokoelma. Finna. CCBY4.0)

Voiko sinusta lukija oppia kaunokirjallisuuden avulla jotakin tietystä aiheesta, tietokirjallisuuden tapaan?

Kaunokirjallisuudesta voi oppia paljonkin, mutta oppimaansa pitää suhtautua eri tavoin kuin tietokirjallisuudesta opittuun. Kaunokirjallisuuden lukeminen on tulkinnan tulkintaa: lukija tulkitsee kirjailijan tulkintaa aiheestaan.

Lukijan tulee tiedostaa ja muistaa, että fiktiossa kirjailija ottaa luovia vapauksia eikä kaikkea lukemaansa pidä ottaa totena, eikä kaikkeen faktatiedolta vaikuttavaan kannata luottaa. Vaikka kirjailijat tekisivät kuinka perusteellista taustatyötä, on lopullinen faktantarkistus mielestäni lukijan vastuulla eikä kaunokirjallisuudesta luetun perustella kannata vastata tenttikysymyksiin tai osallistua pubivisaan.

Itselleni kaunokirjallisuus toimii usein myös väylänä tietoaineistojen pariin. Esimerkiksi Hilary Mantelin huikea Thomas Cromwell trilogia herätti kiinnostuksen Henrik VIII:n ajan Englantiin.  Kouluhistoriasta oli jäänyt lähinnä mieleen, että palatsin ovi viuhui tiuhaan, kun Henrik lähetti viekkaita vaimojaan mestauslavalle yksi toisensa jälkeen. Mantelin romaaneista piirtyi esiin monipuolisempi kuva, jota olen täydentäyt lukemalla kyseistä aikakautta käsitteleviä tietoaineistoja.

Voitko tarjota esimerkkejä kaunokirjallisista aiheista, jotka kirjaston asiakkaita tällä hetkellä erityisesti kiinnostavat?

Itse en muutamaan vuoteen ole työskennellyt asiakaspalvelussa, joten en varmuudella osaa vastata, mikä juuri nyt on pinnalla. Aiemman asiakaspalvelukokemukseni perusteella sanoisin, että maailman myllerrykset näkyvät asiakkaiden kysymyksissä. Pandemia, sodat, ilmastonmuutos herättävät kiinnostuksen näitä aiheita käsittelevään kaunokirjallisuuteen. Toisaalta ahdistava ajankuva saa monet etsimään vastapainoksi jotain ihan muuta, joka vie ajatukset pois uutisvirran aiheista.

On myös aiheita, joiden kysyntä vaihtelee esimerkiksi vuodenajan mukaan. Jouluaiheisella kirjallisuudella riittää menekkiä seuraavat viikot; kaukokaipuu herää ajoittain ja eksoottisiin miljöihin sijoittuva fiktio liikkuu hyvin.

Lukuvinkki pimeään vuodenaikaan?

Pimeään vuodenaikaan sopii täydellisesti Tove Janssonin Taikatalvi. Olen lukenut tämän klassikon lapsilleni joka vuosi joulun tienoilla ja nyt kun lapset ovat varttuneet luen sen edelleen itsekseni. Talviunilta kesken kaiken heränneen pöllämystyneen Muumipeikon havainnot pimeyden ja valon, talven ja kesän paritanssista kiehtovat lukukerrasta toiseen. ”- Nyt minulla on kaikki, Muumipeikko sanoi itsekseen. – Minulla on koko vuosi. Talvikin. Minä olen ensimmäinen muumipeikko, joka on kokenut koko vuoden.”

(Muumifiguureja. Kuva: Turun museokeskuksen esinekokoelma. Finna. CCBY4.0)

Kiitos haastattelusta!