KANSALLISKIRJASTO KOSKEVAT SÄÄDÖKSET
Yliopistolaki
Kansalliskirjasto on Helsingin yliopiston erillinen laitos, josta säädetään yliopistolaissa (558/2009). Lain mukaan Kansalliskirjasto
(1) vastaa toimialallaan kansallisen kulttuuriperinnön tallettamisesta, ylläpidosta ja saatavuudesta. Tämän lisäksi sen tehtävänä on
(2) kehittää ja tarjota kansallisia palveluja yliopistojen kirjastoille, yleisille kirjastoille, ammattikorkeakoulukirjastoille ja erikoiskirjastoille sekä
(3) edistää kirjastoalan kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä.
Kansalliskirjastolla on johtosääntö, jonka mukaan Kansalliskirjasto tämän lisäksi
(4) toimii tieteellisenä tutkimuskirjastona.
Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä
Kirjaston ensimmäisestä tehtävästä, kulttuuriperinnön tallettamisesta, ylläpidosta ja saatavuudesta vastaamisesta, on säädetty tarkemmin kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä annetussa laissa ("kulttuuriaineistolaki", 1433/2007). Lain tarkoituksena on Suomessa yleisön saataville saatettujen kansallisen kulttuurin aineistojen säilyttäminen tuleville sukupolville ja saattaminen tutkijoiden ja muiden tarvitsijoiden käyttöön. Kansalliskirjaston vastuulle kuuluvat (1) painotuotteet; (2) tallenteet (esim. äänitteet); sekä (3) verkkoaineistot. Lain nojalla kirjastolle luovutettuja aineistoja kutsutaan vakiintuneesti vapaakappaleiksi.
Vapaakappaleaineistojen perusteella Kansalliskirjasto, muiden organisaatioiden avulla, päivittää kansallisbibliografiaa ja kansallisdiskografiaa. Tämä työ on tyypillisesti kansalliskirjastojen keskeisin tehtävä.
Aineiston käyttöön asettamisesta säädetään tekijänoikeuslaissa. Laki asettaa varsin tiukat puitteet aineistojen käytölle.
Tekijänoikeuslaki
Tekijänoikeuslain säädökset yleensä vaikuttavat suuresti kirjaston toimintaan. Lain yleisperiaate on, että sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen. Tekijänoikeus tuottaa oikeuden määrätä teoksesta, sen kappaleiden valmistamisesta ja sen yleisön saataviin saattamisesta. Julkistetusta teoksesta saa kuitenkin jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten.
Tekijänoikeuslaissa säädetään kulttuuriainiestolain nojalla saadun digitaalisen aineiston käyttöön saattamisesta. Se on mahdollista ainoastaan Kansalliskirjaston sekä muutaman muun kirjaston tiloissa. Käyttöä varten on varattava erityisiä työasemia. Käyttäjille ei saa antaa aineistosta digitaalisia kopioita. Kansalliskirjasto koskevat eräät lain poikkeukset, mutta ne eivät juurikaan vaikuta aineistojen yleiseen käyttöön avaamisen mahdollisuuksiin.
Sen sijaan sopimuslisensseillä voi olla avoimuuden kannalta merkitystä. Niistä säädetään tekijänoikeuslain 26 §:ssä. Kyse on sopimuksesta, joka voitaisiin solmia esim. Kansalliskirjaston ja asianomaisen tekijänoikeusjärjestön välillä. Sopimuksella voitaisiin luoda laajennettu kollektiivinen käyttölupa, jolloin luvanhaltija voisi luvan mukaisin ehdoin käyttää kaikkia tämän alan tekijöiden teoksia. -
Laki orpoteosten käyttämisestä (8.11.2013/764)
Orpoteoksia ovat teokset, joiden kaikkia tekijöitä ei tiedetä tai tunnisteta taikka voida tavoittaa. Niiden käyttö ilman oikeudenhaltijoiden lupaa, mukaan lukien digitointi, on lain mukaan mahdollista Kansalliskirjastossa ja eräissä muissa organisaatioissa. Kansalliskirjaston on kuitenkin ensin tehtävä huolellinen selvitys tekijän tai muun oikeudenhaltijan tunnistamiseksi ja tavoittamiseksi. Huolellnen selvitys on käytännössä varsin työläs, eikä orpoteoslakiin ole turvauduttu.
Muuta huomioon otettavaa lainsäädäntöä
Laki asiakirjojen julkisuudesta
Henkilötietolaki
KANSALLISKIRJASTOA KOSKEVA OHJAUS
Valtioneuvoston periaatepäätös
Valtioneuvoston periaatepäätös 3.3.2011 linjaa tietopoliittiset periaatteet julkishallinnon digitaalisten tietoaineistojen saatavuudesta. Julkisten tietoaineistojen tulee olla avoimesti saatavilla ja uudelleenkäytettävissä yhtenäisin, selkein ja kaikille tasapuolisin ehdoin.
Toukokuussa 2013 käynnistetyllä Avoimen tiedon ohjelmalla vauhditetaan periaatepäätöksen toimeenpanoa. – Kansalliskirjasto on esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle omat datanavaamislinjauksensa; tämä suunnitelma toteuttaa niitä.
Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen linjaukset
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2014/Avoimen_tieteen_ja_tutkimuksen_tiekartta_2014_2017.html
KANSALLISKIRJASTON LINJAUKSET
Strategia
“Avoin ja yhteiskäyttöinen metatieto” on yksi Kansalliskirjaston strategian keihäänkärjistä. Yhteiskunnallinen kokonaisetu toteutuu parhaiten niin, että Kansalliskirjaston tuottama metadata ja auktoriteettitieto ovat avoimesti ja maksuttomasti saatavissa mahdollisimman laajasti. Luonnollisestikin otetaan huomioon tekijänoikeuteen ja sen lähioikeuksiin, tietosuojaan ja sopimuksiin perustuvat rajoitukset. Myös kirjaston digitoimalle, tekijänoikeusvapaalle aineistolle suodaan mahdollisimman laajat käyttöoikeudet. Kirjasto myös toimii monin tavoin avoimen tieteellisen julkaisemisen puolesta.
Politiikat ja periaatepäätökset
- Tiedon avoimen saatavuuden periaatteet, http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201303202577 (hyväksytty 2011)
- Lisensiointipolitiikka (Missä? Kaipaako päivitystä?)
- Digitointipolitiikka http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201401151118
- Kansalliskirjaston metatietovarantojen avaamisen suunnitelma 2015-2017 (hyväksytty 2015)
- Säilytyspolitiikka, http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201401151124
- Avoimen tuotteen ja lähdekoodin lisenssien käytön politiikka Kansalliskirjastossa (KVP-JORY-pöytäkirja; asiaa ei liene päätöksen mukaisesti vielä vieti KK:n joryyn)
- Kansalliskirjaston käyttösäännöt, http://www.kansalliskirjasto.fi/attachments/5l4vZtpBt/6LRYPY2uz/Files/CurrentFile/Kayttosaannot_2013.pdf
Kansalliskirjaston digitointipolitiikassa (2010) linjataan, että kirjaston tavoitteena on saattaa digitoidut aineistot mahdollisimman laajaan käyttöön; sekä metadatan mahdollisimman vapaa käyttö. Metadatan avaaminen tukee siis digitointipolitiikan tavoitteita.
KANSALLISEN KULTTUURIPERINNÖN AVOIMUUS
Kansalliskirjaston kulttuuriperintötehtävästä säädetään tarkemmin kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä annetussa laissa ("kulttuuriaineistolaki", 1433/2007). Sen mukaan Kansalliskirjastolle on luovutettava kappaleita painotuotteista ja tallenteista. Samoin Kansalliskirjaston tehtävänä on ohjelmallisesti hakea ja tallentaa yleisön saatavilla olevaa verkkoaineistoa tietoverkoista. Näin kerätty aineisto muodostaa kansalliskokoelman, jonka perusteella kirjasto pitää yllä kansallisbibliografiaa.
Kansalliskirjasto on digitoinut runsaasti painettuja aineistojaan. Painopiste on ollut sanomalehdissä, mutta digitoitu on myös kirjoja, pienpainatteita ja äänitteitä. Suuri osa digitoidusta aineistosta on sellaista, että sen tekijänoikeuksien suoja-aika on päättynyt. Se on asetettu verkkoon vapaasti yleisön saataville.
Avoimuus palveluissa kirjastoverkolle ja muille organisaatioille
Avoimuus kirjastoalan yhteistyössä
Tutkimuskirjasto ja avoimuus
Valtioneuvoston periaatepäätös 3.3.2011 linjaa tietopoliittiset periaatteet julkishallinnon digitaalisten tietoaineistojen saatavuudesta. Julkisten tietoaineistojen tulee olla avoimesti saatavilla ja uudelleenkäytettävissä yhtenäisin, selkein ja kaikille tasapuolisin ehdoin.
Toukokuussa 2013 käynnistetyllä Avoimen tiedon ohjelmalla vauhditetaan periaatepäätöksen toimeenpanoa. – Kansalliskirjasto on esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle omat datanavaamislinjauksensa; tämä suunnitelma toteuttaa niitä.
Kansalliskirjaston linjaukset
“Avoin ja yhteiskäyttöinen metatieto” on yksi Kansalliskirjaston strategian keihäänkärjistä. Yhteiskunnallinen kokonaisetu toteutuu parhaiten niin, että Kansalliskirjaston tuottama metadata ja auktoriteettitieto ovat avoimesti ja maksuttomasti saatavissa mahdollisimman laajasti. Luonnollisestikin otetaan huomioon tekijänoikeuteen ja sen lähioikeuksiin, tietosuojaan ja sopimuksiin perustuvat rajoitukset. Myös kirjaston digitoimalle, tekijänoikeusvapaalle aineistolle suodaan mahdollisimman laajat käyttöoikeudet. Kirjasto myös toimii monin tavoin avoimen tieteellisen julkaisemisen puolesta.
Periaatepäätös Kansalliskirjaston bibliografisen datan avaamisesta on tehty jo 2013, mutta sen tiellä on ollut eräitä esteitä. Näitä ovat muiden muassa metadatan tuottamiseen liittyvät kaupalliset sopimukset; metadatan sisältämät henkilötiedot; sekä datan muuntaminen muotoon, joka on helposti käytettävissä myös kirjastosektorin ulkopuolella. Toisaalta kirjasto on myös edistynyt datan avaamisessa. ONKI-projektissa luodussa Finto-ontologiapalvelussa datan avoimuus on keskeistä. Siirtyminen RDA-malliin – ja tulevaisuudessa toivottavasti myös sitä aidosti tukeviin tietojärjestelmiin – on merkittävä askel kohti avointa linkitettyä dataa.
Kansalliskirjaston digitointipolitiikassa (2010) linjataan, että kirjaston tavoitteena on saattaa digitoidut aineistot mahdollisimman laajaan käyttöön; sekä metadatan mahdollisimman vapaa käyttö. Metadatan avaaminen tukee siis digitointipolitiikan tavoitteita.