Page History

...

Digitaalisen objektien tunnistejärjestelmän eli DOI:n^[i] kehittäminen alkoi syyskuussa 1996, ja toimiva järjestelmä esiteltiin jo Frankfurtin kirjamessuilla lokakuussa 1997. Tuotantoon DOI otettiin vuonna 2000. Kahdessa Reilussa kahdessa vuosikymmenessä järjestelmä on vakiintunut ja laajasti käytössä. Käyttäjäorganisaatioita on yli 5000, DOI-etuliitteitä yli 150155.000, ja tunnuksia 230 275 miljoonaa. Tunnuksia käytetään (resolvoidaan) 5 miljardia noin miljardi kertaa vuodessakuukaudessa^[ii]. Käytön kasvu on ollut nopeaa.

DOI standardisoitiin amerikkalaisessa kansallisessa standardissa ANSI/NISO Z39.84 jo vuonna 2000. Kansainvälinen ISO-standardi ISO 26324 Digital object identifier system^[iii] DOIsta tuli vasta melkoisen kiistelyn jälkeen vuonna 2012. Riidat eivät aiheutuneet niinkään DOI-järjestelmästä tai sen taustalla olevasta tekniikasta sinänsä, vaan DOI-tunnisteen ja perinteisten tunnistejärjestelmien suhteesta. Pelättiin, että DOI-tunnukset korvaavat ISBN:n ja ISSN:n kaltaiset perinteiset tunnistejärjestelmät digitaalisten aineistojen tunnisteena. ISO 26324-standardiin kirjattiin siksi linjaus, että DOI-tunnusta ei saa käyttää, jos aineistoille voidaan antaa perinteinen tunnus.

Tätä rajausta on noudatettu, joskin hieman tulkinnanvaraisesti. Esimerkiksi Crossref rohkaisee käyttämään DOI-tunnuksia monografioiden identifiointiin^[iv], mutta tunnuksen pitää resolvoitua laskeutumissivuun, johon voidaan linkittää yksi tai useampia kirjan manifestaatioita. Crossrefin DOI ei siis tarkkaan ottaen ole manifestaation vaan teoksen tunnus, ja ISBN:n sijaan tekstimuotoisten teosten vuonna 2021 kumotun ISTC-tunnuksen (International Standard Text Code) tontilla. ISTC -tunnistejärjestelmän romahduksen vuoksi tästä ei toistaiseksi ole huoltaoli henkitoreissaan jo ennen kuin DOI ilmaantui sen kilpailijaksi, joten olisi epäreilua syyttää sitä ISTC:n tappajaksi.

DOI on toistaiseksi ainoa ISO:n standardoima PID-järjestelmä. ISO 26324:2012 suomennettiin ja julkaistiin kansallisena SFS-standardina SFS-ISO 26324:2019 Digitaalinen objektien tunnistejärjestelmä ^[v] vuonna 2019. Myö standardin uudistettu versio ISO 26324:2022 on jo suomennettu, ja ilmestynee keväällä tai alkukesästä 2023.

DOI-järjestelmästä vastaa ja sen kehittämistä koordinoi ISOn nimittämä kansainvälinen rekisteriviranomainen, International DOI Foundation. Se ylläpitää myös DOI Handbook -käsikirjaa, joka on perusteellinen johdatus tunnistejärjestelmään^[vi].

...

Handlesta poiketen DOI on hallinnoitu tunnistejärjestelmä. Annetut tunnukset ja identifioitua aineistoa koskevat metatiedot kerätään tietokantaanresolvereille. DOI-rekisteriviranomaiset reklamoivat tunnuksen tunnuksien omistajatahoille, jos niiden antamat tunnukset lakkaavat resolvoitumasta.

Taulukossa 1 esitetään nykyiset DOI-rekisteriviranomaiset, ja aineistot, joille niiden tunnisteita saa antaaannetaan. Kuvaus perustuu tilanteeseen syyskuussa 2021maaliskuussa 2023^[vii]. Tiedot voivat muuttua sekä toimialojen muutosten tai että uusien DOI-rekisteriviranomaisten myötä.

Taulukko 1. DOI-rekisteriviranomaiset.

Tunnistejakelu rajoittui varsin pitkään julkaisuihin, mutta vuoden 2022 aikana tunnuksia on alettu jakaa myös rakennusmateriaaleille ja tuleville näyttelijöille, joiden meriitit eivät vielä riitä ISNI-tunnuksen saamiseen.

Taulukko 1. DOI-rekisteriviranomaiset.

...

DOI-standardin mukaan tunnuksen voi antaa mille tahansa objektille, mutta DOI-rekisteriviranomaiset rajaavat tunnuksien tunnuksiensa käyttöä paljon tiukemmin. DOI-tunnusta ei toistaiseksi voi antaa esimerkiksi tutkijalle tai ontologian käsitteelle, koska yksikään nykyinen DOI-rekisteriviranomainen ei sitä salli. On toki mahdollista, että jokin nykyisistä rekisteriviranomaisista lisää esimerkiksi sanastot ja niiden termit vastuualueeseensa. Tätä kirjoitettaessa DOI-tunnuksen ominta alaa ovat kuitenkin tieteelliset artikkelit julkaisut ja tutkimusaineistot, ja niiden keskeinen asema säilynee vielä vuosia, vaikke merkkejä uusista soveltamiskohteista on jo nähtävissä.

Identifioitavissa olevan aineiston lisäksi DOI-rekisteriviranomaiset voivat määrätä myös tunnustensa toiminnallisuudesta. Esimerkiksi Crossrefin ja DataCiten tunnuksien pitää resolvoitua laskeutumissivuille, ei suoraan julkaisuihin tai tutkimusaineistoihin. Jos laskeutumissivuun on linkitetty kaksi tai useampia julkaisun manifestaatioita, Crossrefin DOI on siten niiden yhteinen teostason tunnus. Ja jos laskeutumissivuun linkitetyn manifestaation tiedostomuoto muuttuu, DOI pysyy samana. Siksi tieteellisten julkaisujen tunnuksena Crossrefin DOI on tulkittavissa teostason tunnisteeksi, ja manifestaatioille pitää löytää jokin muu tunnusmEDRAn ISBN-tunnukseen pohjautuva DOI on kuitenkin manifestaation tunnus, ja periaatteessa on mahdollista, että jokin rekisteriviranomainen alkaisi jakaa DOI-tunnuksia kirjan niteille.

Suomen kannalta merkittäviä DOI-rekisteriviranomaisia on toistaiseksi vain kaksi: CSC:n yhteistyökumppani DataCite sekä Crossref, jolta ovat peräisin Tieteellisten seurain valtuuskunnan DOI-tunnukset. CSC ja Tieteellisten seurain valtuuskunta voivat antaa DOI-tunnusten luontioikeuksia kolmansille osapuolille. Niidenkin pitää solmia sopimus ja noudattaa siihen kirjattuja määräyksiä, joiden rikkomisesta voidaan langettaa sanktioita., jolloin esimerkiksi CSC:n yhteistyökumppaneiden pitää noudattaa sekä DataCiten periaatteita että CSC:n kanssa solmittavan sopimuksen määräyksiä. Jälkimmäiseen sisältyy vaatimus siitä, että jos vastuu sopimuskumppanin data-aineistoista siirtyy jollekin kolmannelle osapuolelle, sen on vastattava DOI-tunnusten toiminnallisuuden säilyttämisestä.  

Toistaiseksi ei ole mitään suunnitelmia perustaa Suomeen Japanin tai Korean mallin mukaista kansallista DOI-rekisteriviranomaista. Tarve tähän voisi syntyä siten, että DOI-tunnuksia halutaan antaa Suomessa objekteille, joita minkään nykyisen DOI-rekisteriviranomaisen mandaatti ei kata, kuten vaikkapa ontologioiden termeille.

E-kirjojen julkaisujärjestelmät voivat mahdollistaa tai jopa vaatia DOI-tunnuksen antamista niissä julkaistaville aineistoille. Tällöin julkaisujärjestelmän toimittanut taho on solminut sopimuksen jonkin DOI-rekisteriviranomaisen kanssa siitä, että sen sovelluksessa voidaan käyttää kyseisen rekisteriviranomaisen DOI-tunnuksia. Asiakasorganisaation kannattaa julkaisujärjestelmäsopumusta laadittaessa tarkistaa, voiko se käyttää omaa DOI-etuliitettä. Jos voi, organisaatio voi varmasti siirtää aineistonsa DOI-tunnuksineen johonkin muuhun julkaisujärjestelmään. Jos tunnuksien etuliite on sidottu julkaisujärjestelmän toimittajaan, julkaisujärjestelmän vaihto aiheuttaa todennäköisesti myös aiheutti ainakin aiemmin julkaisuille annettujen DOI-tunnusten vaihtumisen. Esimerkiksi Journal.fi:ssä jokaisella lehdellä on jokaiselle lehdelle annettiin oma DOI-etuliite artikkeleiden DOI-tunnusten pysyvyyden varmistamiseksi siinäkin tapauksessa, että lehti päättää erota Journal.fi-palvelusta. Tiettävästi tekniikka on kuitenkin kehittynyt niin, ettei etuliitteitä ja julkaisujärjestelmiä ole enää sidottu toisiinsa.

DOI-rekisteriviranomaisten toimialojen päällekkäisyydet ovat vielä vähäisempiä kuin taulukon perusteella vaikuttaa. Crossrefin ja DataCiten tunnuksia voi periaatteessa käyttää samoille aineistoryhmille, mutta valinta niiden kesken perustuu tällöin julkaisuprosessiin. Tieteellisen kausijulkaisun artikkeleiden tunnukset kannattaa hankkia Crossrefiltä, mutta jos artikkelit asetetaan tarjolle korkeakoulun julkaisuarkistossa, DOI-tunnukset voi hankkia DataCiteltä^[viii]. Tästä voi seurata se ongelma, että samalla artikkelilla on kaksi DOI-tunnusta, jotka resolvoituvat artikkelin eri palveluissa oleviin kopioihin. Tältä voidaan välttyä linkittämällä Crossrefin DOI molempiin URL-osoitteisiin^[ix]. Tämä vaatii yhteistyötä julkaisijoiden kesken.

...

sisältää etuliitteen ”10.1530” ja takaliitteen ”34571”. Etuliite identifioi DOI-tunnuksen antaneen tahon, jälkimmäinen on identifioidun objektin tunnus. Etu- ja takaliitteillä ei ole pituusrajoituksia, joten tunnuksen kokonaispituuden ylärajan määrää käytännössä URI-syntaksi eli RFC 3986.

Etuliite jakautuu jakautui DOI-standardin nykyisessä laitoksessa ensimmäisessä painoksessa The Handle Systemin Global Handle Registry -tietokantaan tallennettuun hakemisto-osoittimeen (Directory Code) sekä tunnuksen rekisteröijän tunnukseen (Registrant Code). Ne erotetaan erotettiin pisteellä. Toistaiseksi , ja ainoa sallittu hakemisto-osoitin on ”10”, mutta oli ”10”. Vuonna 2022 DOI-standardi on tarkoitus uudistaa uudistettiin niin, että DOI-tunnuksen etuliitteelle etuliitteen syntaksille ei aseteta mitään ehtoja, mikä mahdollistaa Handle-tunnusten takautuvan muuttamisen DOI-tunnuksiksi. International DOI Foundation ylläpitää rekisteriä DOI-tunnuksien etuliitteistä.

Alkuperäisen DOI-standardin Nykyisen DOI-syntaksin mukaiset tunnuksen rekisteröijän tunnukset alkavat alkoivat numerosta 1000. DOI-rekisteriviranomaiset antavat niitä yhteistyökumppaneilleenantavat  tunnusblokkeja sopimuskumppaneilleen; esimerkiksi Crossref Tieteellisten seurain valtuuskunnalle ja DataCite CSC:lle, jotka voivat jakaa niitä edelleen kolmansille osapuolilleniistä edelleen rekisteröijän tunnuksia omille sopimusosapuolilleen. Hajautus mahdollistaa sen, että hyvin monet toimijat voivat luoda DOI-tunnuksia itse.

DOI-järjestelmässä on tilaa käytännössä rajattomalle määrälle tunnuksen rekisteröijäorganisaatioita, ja identifioituja objektejajokaisella niistä on mahdollisuus identifioida objekteja periaatteessa rajattomasti, joskin tunnusten hinta hillitsee tunnistejakelua. Identifioitujen julkaisujen ja resoluutiotapahtumien määrä on jatkuvasti kasvanut, mutta Handle.Net-ohjelmiston suorituskyky ja käytettävissä oleva tekninen infrastruktuuri eli DOI:n tapauksessa Amazonin Elastic Beanstalk –pilvipalvelu, ovat skaalautuneet hyvin. DOI-resolverit muodostavat suuren, Handle-etuliitteitä resolvereiden osoitteina käyttävän virtuaalipalvelimien verkoston, joka on osa vielä laajemmasta The Handle System -resolvereiden verkostosta.

Teknisesti DOI on käytännössä lähes riippumaton Internetin nimipalvelusta; siltä tarvitaan vain proxy-osoitteen osoite http://doi.org. Oikean resolverin löytäminen DOI-verkoston sisällä perustuu rekisteröijän tunnukseen, joka on ainutkertainen ja pysyvä. Sitä ei siis domain-nimen tapaan voida antaa jollekin toiselle toimijalle. Jos kustantaja myy julkaisujensa jakeluoikeudet eteenpäin, niiden tunnukset säilyvät samoina. Vanhat DOI-tunnukset voidaan ohjata ohjataan resolvoitumaan uuden jakelijan DOI-resolverille. Samoin voidaan toimia myös silloin, jos kustantajan toiminta päättyy ja vastuu aineistosta siirtyy esimerkiksi kansalliskirjastolle, edellyttäen tietysti että kansalliskirjasto soveltaa DOI-tunnistetta ja että DOI-tunnuksien kulut katetaan.

DOI-tunnukset esitetään HTTP URI –muodossa siten, että niihin liitetään DOI-resolverin proxy-osoite. Tätä kirjoitettaessa se on https://doi.org, aiemmin http://dx.doi.org. Vanhakin osoite toimii toki edelleen. Ja koska Handle ja DOI jakavat saman teknisen infrastruktuurin, DOI-tunnusten kanssa voisi käyttää myös Handle-tunnusten proxy-osoitetta ja päinvastoin, jolloin Handle-tunnus näyttäisi ainakin maallikon silmissä DOI-tunnukselta.DOI-tunnus voidaan jo nyt muuntaa myös URN-tunnukseksi. DOI Handbookilla on siis myös URN https://doi.org/, koska muuten suuri joukko DOI-pohjaisia hyperlinkkejä tuottaisi 404-virheen. Proxy-osoite on DOI:n kannalta merkittävä siksi, että sen avulla merkkijono on tunnistettavissa DOI-tunnukseksi. Mutta jos DOI-tunnus esitetään URN-tunnuksena, proxy-osoitteesta on mahdollista luopua. Merkkijono 10.1000/182 on vaikeasti tulkittavissa, mutta urn:doi:10.1000/182 , vaikka URN-nimialuetta ”DOI” ei ole vielä virallisesti rekisteröity eikä URN-muodon soveltamismahdollisuudesta ole kerrottu virallisesti. Anomus ”DOI”-nimialueen rekisteröinnistä lähetettiin IETF:lle lokakuussa 2020.Proxy-osoite on DOI:n kannalta merkittävä siksi, että sen avulla merkkijono on tunnistettavissa DOI-tunnukseksi. Mutta jos DOI-tunnus esitetään URN-tunnuksena, proxy-osoitteesta on mahdollista luopua sen jälkeen kun Internetin nimipalvelu tietää URN-resolvereiden sijainniton sekä ihmisen että koneen ymmärrettävissä.

DOI-tunnisteen URN-nimialue rekisteröitiin virallisesti vasta maaliskuussa 2023, mutta DOI-tunnukset ovat ja ainakin vuodesta 2021 olleet toiminnallisia myös URN-tunnuksina. DOI Handbookilla on siis kaksi samalla tavalla resolvoituvaa PID-tunnusta, DOI https://doi.org/10.1000/182 ja URN:DOI https://doi.org/urn:doi:10.1000/182.

9.4 DOI kirjan manifestaation tunnisteena

DOI-standardi ISO 26324 määrää, että DOI-tunnusta ei saa käyttää, jos julkaisulle voidaan antaa perinteinen ISO:n standarditunnus. Kuten edellä on kuvattu, tämä pullonkaula voidaan välttää esimerkiksi antamalla DOI manifestaation sijaan teokselle.

DOI-tunnuksen voi kuitenkin antaa myös kirjan manifestaatiolle, jos tunnus perustuu sen ISBN:ään. Silloin tunnus on molemmissa ISBN- ja DOI-standardeissa kuvattu ISBN-A eli Actionable (toiminnallinen) ISBN. Kun kirjan identifiointi manifestaationa on vahvasti esillä, on mielenkiintoista ettei DOI-standardi mainitse tunnuksen soveltamista kirjan identifiointiin teoksena tai niteenä.

ISBN-A rakennetaan kirjan ISBN-ISBN-A rakennetaan kirjan ISBN-13 –tunnuksesta siten, että DOI-etuliitteeseen tulee ISBN-tunnuksen GS-1 -osa, maa- ja kieliryhmätunnus sekä rekisteröijätunnus, takaliitteeksi julkaisutunnus ja tarkistusmerkki, Esimerkiksi ISBN:stä 978-952-254-157-4 tulee ISBN-A 10.978952254/1574, URI-muodossa https://doi.org/10.978952254/1574 tai https://doi.org/ https://doi.org/urn:doi:10.978952254/1574.

...

DOI on tätä kirjoitettaessa ylivoimaisesti suosituin tieteellisten artikkelien tunnistejärjestelmä. Artikkeleille luotiin kehitettiin 90-luvulla amerikkalainen kansallinen tunnistestandardi ANSI/NISO Z39.56 Serial Item and Contribution Identifier (SICI)^[x]. Tunnukset oli tarkoitus luoda rakenteisista elektronisista artikkeleista ohjelmallisesti. Hieno ajatus ei valitettavasti toiminut käytännössä.

DOI-standardi ei määrittele tunnuksen takaliitteen rakennetta, eli artikkeleiden DOI-tunnisteet voivat olla muodoltaan melkein millaisia vain. Taylor & Francisin Globalizations-lehden artikkeleiden DOI-tunnuksiin sisältyy ISSN ja vuosiluku, esim. https://doi.org/10.1080/14747731.2014.993535. Tieteellisten seurain valtuuskunnan Journal.fi-palvelussa takaliite koostuu lehden nimestä tai sen lyhenteestä ja juoksevasta numerosta; esim. https://doi.org/10.23989/gerontologia.87315.

Journal.fi:n DOI-tunnukset ovat peräisin Crossrefiltä. Tunnukset resolvoituvat Journal.fi:ssä laskeutumissivuun, Silva Fennica –palvelussakin DOI-tunnusten lähde on sama, mutta toimintamalli hieman erilainen. Tunnukset resolvoituvat suoraan artikkelin HTML-versioon, joka sisältää laskeutumissivulta edellytettävät metatiedot ja linkin PDF-versioon. Molemmissa järjestelmissä DOI voidaan tulkita tekstimuotoisen teoksen tunnukseksi, vaikka Journal.fi:ssä manifestaatioita on yleensä vain yksi.

9.6 DOI:n tulevaisuuden näkymät

, ja Silva Fennicassa linkki johtaa suoraan artikkeliin. Jos Silva Fennicaa alettaisiin julkaista myös PDF-muodossa, PDF-versiolle ei saisi antaa omaa tunnusta, vaan siihen pitäisi tarjota linkki HTML-versiosta, josta muodostuisi tällöin laskeutumissivu myös de facto.

9.6 DOI:n tulevaisuuden näkymät

DOI:n soveltama DOI:n soveltama Handle system tarjoaa vaihtoehdon Internetin nimipalvelulle (ja Webille). DONA Foundationin Digital Object Architecture eli DO Architecture (DOA)^[xi] on tämän vaihtoehtoisen verkkoarkkitehtuurin kuvaus. Riippumattomuus nimipalvelusta on tilanteesta ja kuulijasta riippuen etu tai haitta. Nimipalvelun korvaavan infrastruktuurin ylläpitäminen vaatii resursseja, mutta toteutustapansa ansiosta DOI-järjestelmä on immuuni DNS-järjestelmässä hallinnoitavien nimialueiden omistuksen muutoksille. Laitteistoympäristönä DOI:lla on Amazonin pilvipalvelu, joka on skaalautunut hyvin järjestelmän käytön nopean kasvun myötä.

DOI-järjestelmän käyttäjien kannalta sen taustalla vaikuttavat periaatelinjaukset voivat olla täysin toissijaisia. Tunnuksen joustavuus on suuri etu: jos takaliite voi olla mitä vain, kaikki organisaation sisäisetkin tunnistejärjestelmät voidaan uusiokäyttää DOI-tunnuksina. Myös muiden toimijoiden antama esimerkki ja järjestelmän tarjoamat palvelut ovat tärkeitä. Jos kaikki muutkin käyttävät tieteellisten artikkeleiden tunnisteena DOI:ta, on helppo seurata perässä. Myös palvelujen osalta linja on selkeä. DOI-järjestelmän on tulevaisuudessa tarkoitus kattaa paljon muutakin kuin vain tunnuksen pysyvä linkitys identifioituun julkaisuun. Priscilla Caplanin mukaan^[xii]:

...

DOI-järjestelmän varaan on alusta pitäen ollut tarkoitus rakentaa (tieteellisten) elektronisten julkaisujen jakelujärjestelmä palveluineen. Tunnuksen käyttöoikeudesta maksaessaan kustantajat maksavat infrastruktuurista , joka mahdollistaa julkaisujen välittämisen, maksullisesti tai ilmaiseksi. Tämä infrastruktuuri on vasta rakenteilla, mutta todennäköisesti kehitys on jatkossakin nopeaa. International . International DOI Foundationin omat voimavarat ovat vähäiset, mutta DOI-rekisteriviranomaiset sekä järjestelmää käyttävät kustantajat ovat jo nyt investoineet merkittävästi kehittämistyöhön. On mielenkiintoista nähdä, voidaanko kehitystyötä tehdä jatkossa yhdessä URN-yhteisön kanssa. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että URN nähdään kilpailijan sijaan yhteistyökumppanina.

9.7 DOI:n ja Handlen suhde

...

Vaikka järjestelmillä on yhteinen tekninen infrastruktuuri, niiden välillä on myös teknisiä eroja. Handle-tunnukset voivat olla etuliitteestä riippuen joko merkkikokoriippumattomia (case insensitive) tai merkkikokoriippuvaisia (case sensitive), mutta DOI-tunnukset ovat ASCII­merkkien osalta aina merkkikokoriippumattomia. Kaikkien muiden joskin vain ASCII-merkkien osalta. Muutoin myös DOI-tunnukset ovat merkkikokoriippuvaisia. Handle-tunnuksissa voi käyttää mitä tahansa merkkejä, mutta DOI-tunnuksissa standardi suosittelee ja DOI-rekisteriviranomaiset voivat vaatia käytettäväksi vain tulostettavissa olevia ASCII-merkkejä, ja näin on tiettävästi myös toimittu. Tekniikka voi siis rajoittaa Handle-tunnusten muuntamista DOI-tunnuksiksi.

Handlen ja DOI:n yhteinen tekninen infrastruktuuri Handlen ja DOI:n tiivis yhteys hyödyttää molempia järjestelmiä. Handle-tunnuksen käyttäjiltä saatavat maksut eivät välttämättä riittäisi Handle-resolverisovelluksen ylläpitoon, mutta DOI Foundation voi tukea ohjelmiston kehittämistä omista varoistaan. Yhteisiä varoja voidaan ohjata myös yhteisen Global Handle Registry –tietokannan ylläpitoon ja kehittämiseen.

Yhteinen standardipohja voi sekin olla etu. Mutta ainakin ISO TC 46/SC 9:n kannalta on ongelma, ettei se pysty vaikuttamaan The DONA Foundationissa tehtävään standardisointiin. Sekä ISO 26324 että DOI-rekisteriviranomaiset antavat suosituksia DOI-tunnuksien merkkivalikoiman rajaamisesta, mutta jos joku haluaa käyttää tunnuksissa koko Unicode-merkistöä, sitä on vaikea estää niin kauan kuin Handle.Net-resolveri hyväksyy tunnuksissa olevat merkit. 

^[i]     http://www.doi.org

...