Page History

Toiminnallisia tunnisteita eli PID-tunnisteita ovat Archival Resource Key^[i] (ARK), Uniform Resource Name^[ii] (URN), The Handle System^[iii] (Handle) ja Digital Object Identifier^[iv] (DOI) eli suomeksi Digitaalinen objektien tunnistejärjestelmä ^[v]. Uusia PID-tunnistejärjestelmiä tuskin syntyy aivan lähiaikoina, sillä kaikki nykyiset järjestelmät ovat jo noin 20 vuoden takaa.

Tunnisteen toiminnallisuus tarkoittaa sitä, että sen avulla voidaan tarjota identifioituun resurssiin liittyviä palveluita. Palvelut tarjotaan resolvoimalla eli linkittämällä PID-tunnus yhteen tai useampaan URL-osoitteeseen. Linkin takana voi olla identifioitu resurssi itse, sen laskeutumissivu (landing page) tai esimerkiksi resurssin metatietoja. Linkitys toteutetaan resolvereiksi (resoluutiopalvelimiksi) kutsutuilla ohjelmistoilla. Niiden palveluvalikoima on toistaiseksi suppea, esimerkiksi Kansalliskirjaston URN-resolverin ensimmäisellä versiolla ainoa palvelu oli URN-tunnuksen linkitys yhteen identifioidun objektin verkko-osoitteeseen. Tulevaisuudessa resoluutiopalvelimien palveluvalikoima kasvaa; esimerkiksi Kansalliskirjaston tätä kirjoitettaessa vielä kehitteillä olevaan uuteen URN-resolveriin on jo lisätty mahdollisuus linkittää URN-tunnus samanaikaisesti useisiin URL-osoitteisiin. Rakenteilla Mietinnässä on vanhentuneiden URL-osoitteiden tallentaminen resolverille siten, että linkki luodaan identifioidun dokumentin verkkoarkistoissa oleviin kopioihinverkkoarkistossa säilyneeseen kopioon.

Resolverin tarjoamaa palvelua ei pidä sekoittaa Internetin HTTP-protokollan tarjoamaan uudelleenohjaukseen (redirect). Uudelleenohjauksessa vanhentunut tai muuten toimimaton URL-osoite korvataan uudella joko pysyvästi (HTTP 301) tai väliaikaisesti (HTTP 302), mutta linkitys yhdestä URL-osoitteesta samanaikaisesti useampaan tai URL-osoitteen valinta halutun palvelun kuten metatietojen haun nojalla ei onnistu. PID-resoluutiossa on mahdollista vaihtaa linkitys uuteen URL-osoitteeseen myös silloin, kun vanha osoite on ollut niin sanottu syvälinkki eli esimerkiksi tietokannassa olevan tietueen URL. Niiden HTTP-uudelleenohjaus on teknisesti vaikeaa tai mahdotonta. Resoluutiossa saatu URL-osoite on tietenkin uudelleenohjattavissa muiden URL-osoitteiden tapaan.

Tarjottavien resoluutiopalvelujen ylärajan määrittävät elektronisten aineistojen ja niiden metatietojen hallinnointiin käytettävät sovellukset kuten . Näitä ovat esimerkiksi asiakasliittymät, julkaisuarkistot ja pitkäaikaissäilytys- eli PAS-järjestelmät. Niiden Näihin sovelluksiin rakennettavien uusien piirteiden avulla voidaan tulevaisuudessa toteuttaa elektronisten aineistojen käyttäjille uusia, resolvereiden avulla tarjottavia palveluitayhä uusia PID-tunnuksiin perustuvia resoluutiopalveluita. Tämä edellyttää kuitenkin resolverisovellusten aktiivista kehittämistä.

Asiakas voi esimerkiksi pyytää nähtäväkseen pitkäaikaissäilytyksen metadataa, ja arvioida sen avulla elektronisen julkaisun alkuperäisen ja myöhemmin luotujen versioiden sisällön eroja, ja valita sen perusteella parhaiten itselleen sopivan version julkaisusta. Autenttisuutta arvostava tutkija voi valita alkuperäisen tiedostomuodon, jonka avaaminen voi edellyttää digitaalista arkeologiaa eli tarkoitukseen soveltuvien ohjelmistojen ja laitteistojen etsimistä ja soveltamista.

Jos PID-tunnus on annettu teokselle, se on periaatteessa ikuinen. Mutta myös elektronisten objektien PID-tunnukset voivat elää identifioimiaan objekteja pidempään. Kun alkuperäinen objekti on poistettu tai vaikeakäyttöinen, PID voi ohjata käyttäjän objektin uudempaan versioon tai tarjota linkin muistokiveen (tombstone), jossa kerrotaan kadonneesta objektista tai vaihtoehtoisista tavoista halutun informaation saamiseksi. Koska PID-tunnukset ja niiden tarjoama toiminnallisuus eivät ole riippuvaisia identifioitujen objektien elinkaaresta tai verkossa sovelletuista teknologioista, PID-järjestelmät ovat hyviä apuvälineitä elektronisten aineistojen hallinnoinnissa.

...