Yleistä

Englanninkielistä termivastinetta valittaessa ensimmäisenä askeleena on aina selvittää, mihin käsitteellä viitataan ja missä kontekstissa sitä on käytetty. Käsitteen merkitystä ja käyttökontekstia määrittävät sen suhteet muihin käsitteisiin ja ryhmät, joihin se ontologiassa kuuluu. Lisäksi Melinda-tietokannasta voidaan tarkistaa, millä tavoin ja missä merkityksissä käsitettä on käytetty sisällönkuvailussa

Vastineet haetaan aina mahdollisimman luotettavasta lähteestä. Näitä ovat esim. MOT-sanakirjat, IATE, Eurovoc, Finlex, erikoisalojen sanastot ja sanakirjat sekä Finton erikoisontologiat. Hyödyllisiksi havaittuja resursseja ovat myös virallisten toimijoiden verkkosivut ja erilaiset asiakirjakäännökset, joita löytyy kattavasti esim. Eur-Lex-tietokannasta.

Termivastineet noudattavat brittienglannin oikeinkirjoitusta ja sanastoa.

Käytettävän termin valinta

Termivastineeksi pyritään aina valitsemaan luotettavasta lähteestä tarkistettu ja vakiintuneessa käytössä oleva ratkaisu. Jos käsitteen käyttö ei ole vakiintunut tai luotettavat lähteet tarjoavat useita keskenään ristiriitaisia ratkaisuja, valitaan parhaiten soveltuva vastine tapauskohtaisesti. Ontologian käytettävyyden kannalta on tärkeää pyrkiä ratkaisuissa yhdenmukaisuuteen, mutta yleispätevien sääntöjen laatiminen ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista, sillä käsitteiden merkitykset ja käyttökontekstit on joka tapauksessa selvitettävä tapauskohtaisesti.

Vastineongelmia tuottavat usein esimerkiksi käsitteet, joista käytetään eri nimitystä yleiskielessä ja erikoisaloilla. Tällöin spesifisyystaso valitaan ensisijaisesti noudattamaan samaa linjaa suomen- ja ruotsinkielisten termien kanssa. Erikoisalan nimitystä suositaan silloin, kun yleisempi nimitys olisi liian monimerkityksinen tai muutoin epätarkka. Esimerkiksi lajitaksonomian termivastineina on suosittu tarkkoja latinankielisiä nimityksiä siitä syystä, että yleiskieliset nimitykset voivat olla epätarkkoja ja siten harhaanjohtavia. On kuitenkin pidettävä mielessä, että YSO on luonteeltaan yleissanasto, ja sen täytyy pysyä käyttökelpoisena myös yleisluontoisten aineistojen kuvailussa.

Koska YSO on rakentunut suomalaisen sisällönkuvailun tarpeista, se sisältää laajalti suomalaisen kulttuuripiirin käsitteistöä, jolle ei löydy suoria vastineita muilla kielillä. Tällaisia ovat esimerkiksi Suomen historian tapahtumat ja ilmiöt (mäkitupalaiset, isojako, Ahvenanmaan kysymys) sekä yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvä käsitteistö (talkoot, neuvolat, erillistalot, sosiaalikasvattajat). Lisäksi oman erityisryhmänsä muodostavat vanhentuneet käsitteet, jotka ovat joko poistuneet käytöstä (suostuntavero) tai muuttuneet toisen nimisiksi (lääkintävoimistelu, nyk. fysioterapia). Tällaista käsitteistöä on jonkin verran jäljellä ontologiassa, mutta niillä voidaan kuvata asioita ja ilmiöitä vain oman aikansa perspektiivistä.

Silloin kun luotettavaa vastinetta ei löydy, käsitteelle joko muodostetaan selittävä termivastine tai se ilmaistaan sitaattilainalla. Jälkimmäisissä tapauksissa englanninkieliseksi vastineeksi jätetään käsitteen suomenkielinen nimitys, ja huomautuskenttään lisätään tarkentava selitys käsitteen merkityksestä ja käytöstä. Poikkeuksen muodostavat erisnimet: ne saavat englanninkielisen termivastineen vain, jos nimen haltija itse käyttää myös vieraskielistä nimitystä. Tällöin huomautusta ei tarvita, mikäli isosta alkukirjaimesta on selvästi nähtävissä, että kyseessä on erisnimi.

Kulttuurisidonnaisista ongelmatapauksista voidaan erottaa omaksi ongelmatyypikseen myös ns. kielisidonnaiset vastineongelmat. Näissä tapauksissa on kyse yhteisistä ja jaetuista ilmiöistä, jotka kuitenkin hahmotetaan eri kielissä eri tavoin. Osa ongelmista juontaa juurensa kielten erilaisiin rakenteisiin (esim. suomen kielelle tyypilliset ‑uus ja ‑yys-päätteiset ominaisuudet, kuten päätoimisuus; refleksiiviset verbijohdokset organisointi/organisoituminen), osa puolestaan erilaisiin lähestymistapoihin käsitteiden nimeämisessä. Esimerkiksi laumat ilmaistaan eri termillä riippuen siitä, mikä laji on kyseessä;  onni ja onnellisuus ilmaistaan molemmat samalla termillä happiness, mutta onnella voidaan tarkoittaa myös tuuria, eikä englannin termivastine välitä tätä merkitystä.

Suomen kielen tiiviit ja ilmaisuvoimaiset yhdyssanarakenteet ovat englanniksi ilmaistuina ajoittain kömpelöitä, koska ne joudutaan ilmaisemaan pitkähköinä fraaseina.

Käsitteet, joita voidaan käyttää useissa eri merkityksissä, on haastavaa saada kattamaan kaikki mahdolliset merkitykset myös muilla kielillä. Tällaisessa tapauksissa pyritään valitsemaan englanninkieliseksi käytettäväksi termiksi mahdollisimman laaja-alainen ja salliva vastine, ja lisäämään spesifimmät merkitykset korvatuiksi termeiksi (esim. ennusteet ilmaistaan englanniksi käyttöyhteydestä riippuen eri termeillä, jotka eivät kuitenkaan ole toistensa synonyymeja). Jos vaihtoehtoiset vastineet ovat hyvin tasavahvoja, voidaan myös koostaa termivastine kahdesta termistä (esim. clocks and watches). Tällöin molemmat termit lisätään vielä omiksi ohjaustermeikseen, jotta käsite on löydettävissä pelkästään niilläkin.

Sulkutarkenteiden käyttö

Ennen vastineen lisäämistä on tärkeää tarkistaa, onko samaa termiä jo käytetty toisen käsitteen yhteydessä. Jos termi on jo käytössä, on vaihdettava käsitteille uudet, toisistaan eroavat nimitykset tai lisättävä termien perään erottava sulkutarkenne. Monikielisen vastinetyön keskeisenä haasteena onkin usein eron tekeminen sellaisten käsitteiden välille, joille ei kohdekielestä löydy erillisiä nimityksiä, koska niitä ei ole tapana erottaa toisistaan. Koska YSO pohjautuu suomen- (YSA) ja ruotsinkieliseen (Allärs) käsitteistöön, on englannin kieliversioon jouduttu joissain tapauksissa toistaiseksi jättämään sama nimitys kahdelle eri käsitteelle (esim. korroosio = corrosion ja syöpyminen = corrosion). Saman nimityksen käyttäminen kahdesta eri käsitteessä ei kuitenkaan ole suositeltavaa, eikä YSOn suomen- ja ruotsinkielisissä versioissa lainkaan sallittua.

Joissain tapauksissa käsitteen suomen- ja ruotsinkieliset nimitykset ovat selkeitä ja yksiselitteisiä, mutta englannin vastine puolestaan monimerkityksinen. Tällöin englanninkielisen termivastineen merkitystä ja käyttöyhteyttä on tarpeen rajata sulkutarkenteella. Tarkenteiden luomisessa on omat haasteensa, sillä erot käsitteiden välillä saattavat olla hyvin hienovaraisia ja implisiittisiä, ja ne liittyvät yleensä erilaisiin käyttökonteksteihin (termiä voidaan käyttää käyttöyhteydessä X, mutta käyttöyhteydessä Y käytetään toista nimitystä). Tästä huolimatta tarkenteen pitäisi kuitenkin välittää termin merkitys mahdollisimman täsmällisesti, tyhjentävästi ja sujuvalla kielellä.

Ensisijaisesti sulkutarkenteeksi annetaan käsitteen yläkäsite. Yläkäsitettä ei kuitenkaan voida käyttää, jos se ei ole tarpeeksi informatiivinen rajaamaan käsitteen merkitystä, tai jos käsitteet, jotka halutaan erottaa toisistaan sijaitsevat saman yläkäsitteen alla. Tällöin tarkenteeksi annetaan muu termi, joka mahdollisimman tyhjentävästi rajaisi käsitteen merkitystä ja käyttöyhteyttä, esimerkiksi käsitteen aihealue, tieteenala tms.

Mikäli sama termi on otettu ontologiaan kahdessa eri merkityksessä, on selkeyden vuoksi suositeltavaa lisätä sulkutarkenne molempiin käsitteisiin. Mikäli sulkutarkenne on käsitteistä vain toisessa, voidaan tulkita tarkenteettoman käsitteen viittaavan kaikkiin muihin käyttöyhteyksiin paitsi siihen, johon toinen käsite on nimenomaisesti rajattu. Käyttäjän näkökulmasta sulkutarkenteet saattavat kuitenkin vaikuttaa hankalilta ja vaikeaselkoisilta, ja tästä syystä kannattaakin aina ensisijaisesti pyrkiä löytämään ilmaisu, johon sulkutarkennetta ei tarvita.

Korvatut termit

Korvatuilla termeillä on YSOssa useita funktiota. Niiden kautta voidaan nostaa esiin käsitteen erilaisia aspekteja tai tarjota vaihtoehtoisten kirjoitusasujen ja rikkaamman synonymian kautta tiedonhakijalle enemmän tarttumapintaa YSOn käsitteistöön.

Jos käsitteelle löytyy useita tasavertaisia termivastineita, voidaan täsmällisin näistä valita käytettäväksi termiksi ja muut korvatuiksi termeiksi. Tällöin korvatut termit auttavat käsitteen merkityksen rajaamisessa eivätkä ne välttämättä ole toistensa tai suositeltavan termin synonyymeja. Silloin, kun käsitteen termivastine saattaa olla käyttäjälle epäintuitiivinen (esim. selittävä vastine), voidaan korvatuksi termiksi lisätä nimitys, joka mukailee paremmin luonnollista kieltä ja ohjaa käyttäjän oikeaan käsitteeseen.

Huomautukset

Huomautusten tarkoituksena on rajata käsitteen merkitystä ja selventää sen käyttöyhteyttä siten, että käsitteiden käyttö pysyisi mahdollisimman yhtenäisenä. Huomautuksia on lisätty aina, kun niiden on katsottu olevan käsitteen ymmärtämisen ja oikean käytön kannalta tarpeellisia.  Suomen- ja ruotsinkielisiä huomautuksia ei systemaattisesti käännetä englanniksi, sillä ne usein koskevat käsitteen käyttöä vain tietyllä kielellä.