Kotilava-hanke, ohjausryhmä Ÿ Muistio 1/2017 [edit 17.3: pyydetyt tarkennukset viety, linkit tarkistettu/RK]
Kokousaika: keskiviikko 18.1.2017 kello 10–13
Kokouspaikka: Kansalliskirjasto, Fabianin kokoushuone (C222) (Yliopistonkatu 1, 2. kerros).
Jakelu: ohjausryhmä sekä hankkeen työntekijät.
Läsnä: Jyrki Hakapää, Nina Hyvönen, Jyrki Ilva, Jaana Latvanen (varapj.), Johanna Lilja, Sami Niinimäki (alk. 10:45), Pekka Nygren, Emilia Palonen (klo 12 asti) ja Elisa Tiilikainen (10:30–11:30).
Hankkeen työntekijät: Riitta Koikkalainen (siht.)
Poissa: Tiina Eklund (pj.), Antti-Jussi Nygård
1§ Kokouksen avaus.
Jaana Latvanen avasi kokouksen klo 10.10.
2§ Esityslistan hyväksyminen kokouksen työjärjestykseksi.
Työjärjestyksestä sovittiin, että pykälät 5 ja 6 käsitellään sitten, kun Sami Niinimäki on paikalla. Muihin asioihin lisättiin Johanna Liljan terveiset OJS-palvelun kuulumisista.
3§ Hankeen tämän hetken kuulumiset.
Kokouskutsun yhteydessä ohjausryhmän jäsenille oli lähetetty linkit ajantasaiseksi saatettuun Kotilavan rahoituskokeilun verkkotekstikokonaisuuteen, erityisesti toimintakertomukseen ja työsuunnitelmaan. Ohjausryhmän jäsenet olivat tutustuneet teksteihin, kysymyksiä saati keskustelua aiheista ei virinnyt.
Sovittiin, että jatkossa ajantasaisesta tiedotuksesta huolehditaan juuri kiwi-alustan ja tarvittaessa sähköpostin kautta, sillä useamman sovelluksen päivittäminen vie yllättävän paljon aikaa. Niille, joilla ei vielä ole pääsyä Kotilavan kiwi-tekstikokonaisuuteen, luodaan tunnukset.
Toimintakertomus 3–12/206
Työsuunnitelma, päivitetty alkaen 1/2017
4§ Lehtien kuulumiset.
Monipolvisen keskustelun päätteeksi sovittiin, että seuraavaan kokoukseen selvitellään muutaman jo nyt kokonaan avoimen lehden taloudellisia rakenteita. Lisäksi muistutettiin, että lehtien talouden kannalta erittäin tärkeä tilausmaksujen osuus on yhä pienenemään päin.
Kokouskutsun liitteenä ohjausryhmälle oli lähetetty muistio rahoituskokeiluun osallistuvien lehtien edellisestä kokouksesta (17.11.2016). Siitä saatua informaatiota täydensi ensimmäistä kertaa paikan päälle kokoukseen päässyt Gerontologian Elisa Tiilikainen, joka aivan aluksi esitteli itsensä ja jolle myös ohjausryhmä esittäytyi. Tämän jälkeen saatiin kuulla maanantaina 16.1.2017 pidetyn kokouksen kuulumiset.
Kokouksessaan lehdet sopivat, että tässä vaiheessa kokeilua jatketaan käyttämällä kaikille lehdille yhteistä artikkelihintaa. Sen suuruudeksi sovittiin 800 euroa. Lisäksi Elisa Tiilikainen kertoi, että Suomen tiedekustantajien liitto on pyytänyt sille lokakuussa lähetettyyn hakemukseen tarkennuksia, ja hakemusta viimeistellään liitolta saatujen ohjeiden mukaisesti.
Emilia Palonen tiedusteli, mitä huolia lehdillä on, mihin Elisa Tiilikainen vastasi, että jokaisen kokeilussa mukana olevan lehden huolet ovat omanlaisiaan. Mukana on hyvin erilaisia lehtiä, ja niiden lähtökohdat poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Gerontologia toivoo, että voi tulevaisuudessakin julkaista myös painettua lehteä. Toiset lehdet miettivät, onko niillä rahkeita ja osaamista vastata niihin tarpeisiin, mitä avoimeen julkaisemiseen siirtyminen tuo tullessaan. Kaikki kuitenkin haluavat luoda kestävän mallin, ja jokaisen osallisen katse ulottuu pidemmälle kuin yhden vuoden yli.
Johanna Lilja toi ohjausryhmän keskusteluun lehtien pohdinnat siitä, mikä on valtionavun ja seuran osuus lehtien tulevaisuuden tulovirrassa. Pekka Nygren totesi, että valtionapu on myös jatkossa lehdille tärkeä. Kotilavan konsortio voi täyttää jonkun osan rahoituksesta mutta tuskin kaikkea. Jos valtionapu pysyy mukana, se helpottaa lehtien huolia.
Nina Hyvönen halusi kuulla tarkemmin siitä, mitä lehdet ovat keskustelleet pitemmän ajan trendeistä sekä siitä, minkälaisia uhkia ja mahdollisuuksia lehdet näkevät tulevaisuudessa siintävän. Elisa Tiilikainen totesi, että muutos kohti avointa julkaisemista on meneillään eri tahdissa eri lehdissä. Esimerkiksi Gerontologiaa tilataan paljon, ja sen lukijat haluavat vielä toistaiseksi lukea painettua lehteä, mutta pitemmällä aikavälillä myös Gerontologia siirtynee avoimeksi julkaisuksi. Tällä hetkellä ajatus on, että artikkelit olisivat avoimesti verkossa, muu materiaali löytyisi painetusta lehdestä. Muista kokeiluun osallistuvista lehdistä esimerkiksi Janus on suunnilleen samassa tilassa. Emilia Palonen muistutti, että lehdet ovat tärkeitä myös tiedeyhteisöllisyyden kannalta.
Pekka Nygren totesi, että tiedejulkaisujen lukijat ovat siirtymässä entistä enemmän verkkoon. Tämä ei ole paha asia, mutta kunnollisen verkkolehden tekeminen tuo toimitustyölle uusia haasteita. Nygren muistutti myös, että Kotilavaan osallistumisen ehtona on, että lehti liittyy DOAJ:iin. Nämä ehdot pitää tarkistaa, jos miettii mahdollisuutta hybridimuotoiseen julkaisemiseen. DOAJ hyväksyy vain kolme lisenssiä, cc-nd ei kelpaa. – Jäsenhakemuksessa on viisi kohtaa, joihin pitää vastata oikein, muuten ei pääse mukaan.
Jaana Latvanen mietti, mikä olisi painetun lehden lisäarvo?
Jyrki Hakapää huomautti, että avoimuus kasvattaa mahdollisuuksia päästä mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Nina Hyvönen mainitsi, että lehtien kannalta avoimen julkaisemisen hyötyihin kuuluu myös se, että oa-kulttuurissa vaikuttavuuden mittaaminen helpottuu. Esimerkiksi journal.fi-palvelussa on työkaluja, joiden avulla lehti pystyy seuraamaan, mitä käytetään, miten paljon ja missä.
Jaana Latvanen suuntasi keskustelua taloudellisiin kysymyksiin. Hankkeessa on selvitelty painettujen lehtien kustannusrakenteita, mutta onko selvitelty niitä lehtiä, jotka ovat täysin avoimia? Johanna Lilja totesi, että rahoituskokeiluun osallistuvien lehtien ryhmä edustaa todella hyvin Suomessa tehtävien tiedelehtien kirjoa. Mukana on siirtymävaiheessa olevia, täysin avoimia ja vielä toistaiseksi täysin painettuja lehtiä.
Emilia Palonen kertoi, että nuoret lehdet ovat lähteneet alusta pitäen OA:han ja että olisi hyvä selvitellä myös näiden tilannetta esimerkkitapausten kautta. Yksi hyvä esimerkki voisi olla Juhana Venäläisen päätoimittama Poliittinen taloustiede. Pilottiryhmään kuuluvan alusta lähtien oa-julkaisuna eläneen Kasvatuksen ja ajan taloudellinen rakenne on jo ohjausryhmän tiedossa, ja Johanna Lilja ehdotti yhdeksi selvityksen kohteeksi julkaisua Journal of queer studies. Sovittiin, että seuraavaan ohjausryhmän kokoukseen tuodaan muutama esimerkkitapaus avointen julkaisujen taloudesta.
Lehtien kustannusrakenteista puhuttiin myös yleisemmin. Pekka Nygren muistutti, että lehtiä voi tehdä ilmaisella alustalla ja talkoilla, mutta silloin ei puhuta kustantamisesta. Pienille lehdille postitus ja painatus muodostavat ison menoerän, mutta ammattimaisesti tehdyillä lehdillä painatus ja postitus on suhteellisen pieni kulu; työ maksaa. Jos tehdään vain pdf, päästään helpolla. Kunnollisen html-artikkelin tekeminen teettää työtä paljon enemmän. Johanna Lilja muistutti, että myös lehden koko ja sen ilmestymistiheys vaikuttaa. Jos fokus on kapea, tai jos lehti ilmestyy harvoin, talkootyöllä saattaa pärjätä.
Jaana Latvanen muistutti, että kirjastojen tilaukset ovat vähenemään päin. Jos lehti on avoimesti saatavilla, lehteä ei enää tilata. Tilausmaksut ovat yksittäisen kirjaston kokonaisbudjetissa pieni summa, mutta niistä saatu säätö on säästöä sekin, minkä lisäksi käsittelykulut säästyvät.
5§ Konsortion mallintamisesta päättäminen.
Ohjausryhmälle esiteltiin uutena konsortiovaihtoehtona perusmaksumallin hahmotelma, jonka lehdet olivat omassa kokouksessaan pohtineet läpi. Esitettiin, että rahoitusneuvotteluja varten hiotaan tätä. Kaavana perusmaksumalli on
x = y+800*z
x = rahoittajalta pyydettävä summa
y = perusmaksu
z = keskiarvo julkaistujen vertaisarvioitujen tekstien määrästä vuosina 2013–2015/organisaatio, kotimaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut, ensimmäisen kirjoittajan mukaan; muuttujan z kerroin on artikkelimaksu, jonka suuruudeksi lehdet sopivat 800 €
Pekka Nygren selvensi, että lehtikokouksessa muuttuja y on ajateltu hallintokuluksi, 800*z olisi lehdille jaettava osuus, ja maksujen perusteet tarkistettaisiin kolmen vuoden välein.
Johanna Lilja muistutti, että hahmotelmaa on tehty sen ajatuksen varassa, että konsortio muodostaisi lehdille vain yhden tulonlähteen ja että valtionapu ja seuran oma tuki säilyisivät osana lehtien tulovirtaa. Lisäksi lehtien kokouksessa ajateltiin, että konsortion ulkopuolisilta organisaatiolta voisi periä artikkelimaksuja. Valtionapu voisi tulevaisuudessa olla dynaamisempi ja sitä jaettaisiin edelleen Tieteellisten seurain valtuuskunnan kautta. Sami Niinimäki teroitti mieliin, että OKM ei voi luvata käyttöön yhtään enempää rahaa kuin mitä siihen nyt on käytettävissä ja että Veikkausvoittovarojen kautta tuleva rahoitus varmistuu aina vasta eduskunnan hyväksyttyä kulloisenkin talousarvion. Mutta se, mitä nyt on, voidaan kuitenkin kohdentaa eri tavoin.
Nina Hyvönen totesi, että konsortion hallinnoinnin organisaatiosta ei ole vielä keskusteltu mutta Kansalliskirjasto voisi olla hyvä vaihtoehto. FinELib on suutautumassa OA-julkaisemisen tukemiseen, millä perusteella Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalvelut olisi luonteva koti myös Kotilavan konsortiolle.
Jaana Latvanen mietti, että kaavassa oleva perusmaksu voisi määräytyä esimerkiksi FTE-luvun kautta. Emilia Palonen muistutti, että kirjoittajia tulee myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilökunnan ulkopuolelta. Miten heidän osuutensa julkaisemisesta saadaan hahmoon mukaan? Jyrki Ilva totesi, että kysymys on laaja eikä pelkästään Kotilavan asia. Se liittyy esimerkiksi OKM:n tiedonkeruun prosesseihin. Pekka Nygren pohti, että konsortion ulkopuolisilta organisaatiolta tai kirjoittajilta lehdet voisivat hyvin periä artikkelimaksuja kukin oman tahtonsa mukaisesti. Elisa Tiilikainen puolestaan mietti, miten olisi mahdollista ottaa huomioon useamman kirjoittajan affiliaatiot. Ainakin Kotilavassa lehdet itse voisivat katsoa, antaako laskelmien perustaksi ainoastaan ensimmäisen kirjoittajan organisaatioaffiliaation vai esimerkiksi sekä ensimmäisen kirjoittajan että kirjeenvaihtajan affiliaatiot, vastasi Pekka Nygren.
Jyrki Hakapää kysyi, miten summa saadaan sellaiseksi, että tutkimusorganisaatiot lähtevät mieluummin mukaan konsortioon kuin että maksavat yksittäisiä artikkelimaksuja. Rahoittajalle saattaa hyvin riittää se, että artikkeli saatetaan avoimeksi rinnakkaistallentamalla se. Pekka Nygrenin mielestä Kotilavan markkinoinnissa on muistettava korostaa, että konsortioon kuuluvien organisaatioiden kirjoittajat saavat julkaista ilmaiseksi näissä lehdissä. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että rinnakkaisarkiston ylläpidosta koituu kustannuksia; ehkä tulevaisuudessa rinnakkaistallentamisen voisi hoitaa linkkaamalla kustantajan sivuille? Jyrki Ilva totesi, että rinnakkaistallentamisesta ja viipeellisestä avoimuudesta käyty keskustelu vaikuttaa siihen, miten Kotilavan konsortiohahmotelma otetaan kentällä vastaan. Kotilavan rahoituskokeilussa on alusta pitäen tähdätty välittömästi avoimeen julkaisemiseen.
Sami Niinimäki kertoi, että tällä hetkellä OKM pyrkii edistämään vihreää avoimuutta, mutta vihreä ja kultainen eivät sulje toisiaan pois. Kotilavan rahoitusmallin pitää olla tutkimusrahoittajan suuntaan riittävän vetovoimainen, sillä rahoittaja kehottaa helposti valitsemaan halvimman käytettävissä olevan ratkaisun. Emilia Palonen mietti avoimen julkaisemisen eri lajeja. Rinnakkaistallentaminen palvelee säilyttämistä ja pitkäaikaissaatavuutta, mutta yhteiskunnallinen vaikuttaminen on enemmän välittömän avoimuuden alueella. Sami Niinimäki täsmensi, että tällä hetkellä yhteiskunnallinen vaikuttaminen on suurempaa rinnakkaistallentamisen puolella. Tämä saattaa kuitenkin muuttua, totesi Pekka Nygren, ja Jyrki Ilva totesi, että myöskään rinnakkaistallentaminen ei ole ilmaista, kun asiaa ajatellaan kokonaisuutena. Kustantajien arkistot eivät ole paras mahdollinen tallennuspaikka, tällöin jäädään kustantajien armoille.
Jaana Latvanen kokosi keskustelua yhteen:
- perusmaksumallia hiotaan esiteltävään kuntoon;
- affiliaatiot, pohditaan, otetaanko ensimmäinen kirjoittaja vai sekä ensimmäinen kirjoittaja että kirjeenvaihtaja vai vielä jyvitetymmin
- tehdään laskelmia eri organisaatioiden kannalta (esim. SEAMK käyttää tilauksiin max. 1500 e)
- selvitetään, paljonko tilauksiin käytetään rahaa, mikä on kirjastojen työkustannus (mistä tämän tiedon saa)?
6§ Konsortion rahoittajiksi ajateltujen organisaatioiden motivointi ja neuvottelujen alustaminen.
Aiheita sivuttiin jo kohdan viisi keskusteluissa. Ensimmäisessä vaiheessa rahoittajiksi on suunniteltu pyydettävän yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Tärkeintä on pystyä perustelemaan konsortion hyödyt rahoittajan näkökulmasta.
Konsortion markkinoinnissa voisi olla hyvä muistaa myös Kotilavan toinen osa-alue, journal.fi-palvelu, totesi Sami Niinimäki. Sen käyttäjille on olemassa tekninen käyttötuki, jolloin lehdentekijät voivat keskittyä toimitukselliseen työhön sen sijaan, että käyttäisivät aikansa teknisten probleemien selvittelyyn. Lisäksi journal.fi-palvelun kautta avoimuuden vaatimukset pysyviä tunnisteita myöten hoituvat kokolailla vaivattomasti. Nämä seikat hyödyttävät myös rahoittajia.
Jyrki Hakapää totesi, että on parempi saada organisaatiotaso huolehtimaan avoimuudesta kuin että asia jäisi yksittäisten projektien tai tutkijoiden hoidettavaksi. Mallin edut ja haitat on tuotava selkeästi esiin, ja esittelykierrokselle lähtijöiden on varauduttava kaikenlaisiin kysymyksiin, täydensi Jaana Latvanen.
Sami Niinimäki kysyi, miten konsortio on ajateltu lanseerattavan. Jaana Latvanen kertoi, että hyviä markkinoinnin aloittamisen paikkoja ovat AMKIT-konsortio; Yliopistojen kirjastojen foorumi; UNIFI ja kenties myös ATT-strategiaryhmä. Se kokoontuu seuraavan kerran 14.2. Sami Niinimäki kehotti tuota tapaamista varten kiillottamaan konsortion hyötyjä ja muistutti, että ATT-viestintä varmasti auttaa levittämään tietoa myös Kotilavasta. Näiden kanavien lisäksi viestiä viedään henkilökohtaisten kontaktien kautta, kertoi Nina Hyvönen, joka lupasi välittää sanomaa myös ATT-asiantuntijaryhmään
7§ Kevään 2017 Kotilava-seminaari.
Moneen suuntaan versoneen keskustelun jälkeen puheenjohtaja Jaana Latvanen totesi, että lähiohjausryhmä valmistelee seminaaria käydyn keskustelun evästämänä eteenpäin.
Ohjausryhmältä ja lehdiltä oli pyydetty ideoita seminaarin aiheiksi ja puhujiksi (9.12.2016) mennessä. Aikarajan puitteissa tuli kaksi puhujaehdotusta: Alue & Ympäristön sekä Fennian päätoimittaja Kirsipauliina Kallio on ehdottanut, että kansainväliseksi vieraaksi kutsuttaisiin Pierre Mounier (OpenEdition, Ranska), ja Johanna Lilja ehdotti kanadalaisen Jean-Claude Guédonin kutsumista. Molemmat tunnetaan työstään avoimen julkaisemisen rahoittamisen parissa. Riitta Koikkalainen kertoi jo alustavasti pyytäneensä Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluiden johtajaa Kristiina Hormia-Poutasta yhdeksi esiintyjäksi ja teki samalla alustavan varauksen jokaisen ohjausryhmän jäsenen tanssikorttiin.
Lehdet ovat toivoneet seminaaria, jossa tunnusteltaisiin hyviä muualla kehitettyjä avoimen julkaisemisen rahoituskäytäntöjä.
Ohjausryhmä pohti seminaarin aihetta. Jyrki Hakapää oli käynyt tutustumassa Pierre Mounierin edustamaan organisaatioon ja mietti, että paikallinen kansallinen tiedejulkaiseminen ja -yhteisöllisyys tulivat OpenEditionin nettisivuilta vahvasti esiin. Siltä kannalta ajatellen OE:n toiminta vertautuisi hyvin täkäläisiin oloihin.
Emilia Palonen ehdotti, että seminaarin otsikko olisi Lehdet ja yhteisöllinen tiede
Johanna Liljalle Guédon oli jäänyt mieleen Harvardin raportista; entä olisiko mahdollista tuoda Ruotsista tai Norjasta puhujia? Jos halutaan esityksiä teknisestä perspektiivistä, puhujia saadaan Antti-Jussi Nygårdin kautta. Jyrki Ilva on kuullut Guédonia useamman kerran ja totesi, että tämä perushumanistiprofessori on hyvä puhuja. Mutta kenelle seminaari tehdään? Olisivatko seminaarin kohdeyleisönä lehdet vai myös rahoittajat?
Emilia Palonen mietti, voisiko seminaariin punoa myös kokemuksia Itä-Euroopasta. Esimerkiksi Unkarissa tieteellisen julkaisemisen rahoitusmallin sidokset valtapolitiikkaan näkyvät tällä hetkellä hyvin selvästi – tiedelehtiä on lakkautettu, koska niissä on kritisoitu yhteiskunnallisia oloja. Kontakteja voi etsiä esimerkiksi Budapestissa sijaitsevan Open Society Archivesin ja Budapest Open Access Initiative -organisaation kautta. Johanna Lilja tarttui ideaan: tosiaan, jos lehdillä vain yksi tulonlähde, on aina riski, että sisältöä aletaan ohjata. Yksi seminaarissa käsiteltävistä aiheista voisi olla kilpaillun rahoituksen merkitys tieteelliselle julkaisemiselle.
Jyrki Ilva muistutti, että muita Pohjoismaita ei kannata unohtaa, ja että Unkarin lisäksi Itä-Euroopasta löytyy muutakin kiinnostavaa, esimerkiksi Kroatian kansallinen portaali Hrcak. Venäläinen Cyberleninka on puhuttanut OA-liikkeen piirissä jo jonkin aikaa (esim. Richard Poynden 2016.
Johanna Lilja kysyi, olisiko mahdollista pitää kahden päivän mittainen seminaari, sillä nyt on noussut esiin jo kaksi kiinnostavaa ja tärkeää teemaa, rahoitus ja alustat. Jyrki Ilva lisäsi, että ifrapuolella myös pysyvät tunnisteet ovat tärkeä teema. Mutta ensin pitää päättää, mikä on seminaaripäivän/-päivien fokus. Pekka Nygren vinkkasi, että Association of Learned and Professional Society Publishers (alpsp.org) sivuston politiikkakatsauksesta voisi löytyä vinkkejä ohjelman rakentumiseen. Yksi osio liittyy avoimen julkaisemisen rahoittamiseen.
8§ Ohjausryhmän täydentäminen tutkimuslaitosten edustajalla.
Nina Hyvönen kertoi, että erikoiskirjastojen neuvoston kokoonpano on juuri vaihtunut, ja että uudelta neuvostolta kysytään, olisiko sieltä mahdollista saada apua tähän. Ongelma näyttää olevan, että tutkimuslaitosten kirjastoja ei ole edustettuna erikoiskirjastojen neuvostossa. Joka tapauksessa kierros myös tätä kautta on järkevä käydä läpi, se on myös tiedottamista ja markkinointia.
Pekka Nygren totesi, että luonnonvarakeskusta ei kannata lähestyä kirjaston kautta. Johanna Lilja mietti, että tutkimuslaitoksilla saattaisi olla kiinnostusta tulla Kotilavaan mukaan: artikkelimaksut menisivät Kotilavaan
9§ Muut esille tulevat asiat.
9.1. Kotilavan toiseen, OJS-julkaisualustaan, liittyvälle osuudelle kuuluu hyvää: journal.fi-palvelu on nyt olemassa, ja se julkaistaan 24.1.2017.
9.2. Johanna Lilja ja Riitta Koikkalainen ovat menossa vaihtamaan kuulumisia Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hahmotteleman Aleksandria-konsortion kanssa 25.1.2017.
9.3. Sami Niinimäki toi terveisiä OKM:stä. Vihreää avoimuutta halutaan edistää voimakkaasti, ja OKM:ssä on juuri aloitettu selvitys lainsäädännön muutostarpeista rinnakkaistallentamisen edistämiseksi. Esimerkiksi Ranskassa on kirjattu lakiin, että tekijänoikeuksia ei voi luovuttaa kokonaan pois, jolloin esimerkiksi tiedejulkaisun tekijällä säilyy rinnakkaistallennusoikeus omaan työhönsä. Tämä saattaa synnyttää kannustimen nojata ainoastaan vihreään avoimuuteen. Rinnakkaistallentaminen on ratkaisu ylisukupolvisen säilyttämisen ja saatavuuden kysymyksiin. Selvitystyötä tekee Marja-Leena Mansala.
10§ Seuraava kokous
Seuraavan kerran ohjausryhmä kokoontuu maanantaina 6.3. kello 13–16. Käsiteltäviä aiheita ovat Kotilavan rahoittajaneuvottelut, viestintäsuunnitelma ja kevään seminaari, minkä lisäksi ohjausryhmälle esitellään journal.fi-palvelu. Rahoitusneuvotteluja varten on tärkeää, että lehdet varmistavat affiliaatiotietonsa maaliskuun alkuun mennessä.
11§ Kokouksen päättäminen
Jaana Latvanen päätti kokouksen kello 12:30.