Kotilava-hanke, ohjausryhmä
Kokousmuistio 1/2016
Kokousaika: torstai 26.5.2016 kello 14–16:09.
Kokouspaikka: Kansalliskirjasto, Fabianin kokoushuone (C222).
Läsnä ohjausryhmän jäsenet Tiina Eklund, Jyrki Hakapää, Nina Hyvönen, Jyrki Ilva, Jaana Latvanen, Johanna Lilja, Sami Niinimäki, Pekka Nygren ja Emilia Palonen sekä hankkeen työntekijät Riitta Koikkalainen ja Antti-Jussi Nygård. Lisäsi paikalla oli opetus- ja kulttuuriministeriön harjoittelija Antti Lehtinen.
1§ Kokouksen avaus (Nina Hyvönen)
Nina Hyvönen avasi kokouksen ja toivotti osallistujat tervetulleiksi.
2§ Esityslistan hyväksyminen kokouksen työjärjestykseksi
Esityslista hyväksyttiin kokouksen työjärjestykseksi.
3§ Esittäytyminen
Osallistujat esittäytyivät lyhyesti. Johanna Lilja kertoi, että ohjausryhmään on tulossa vielä yksi jäsen pilottiin osallistuvista lehdistä sitten, kun lehtien edustajat ovat pohtineet, kenet sinne haluavat.
4§ Ohjausryhmän järjestäytyminen: puheenjohtajan ja sihteerin valinta
Sihteeriksi valittiin Riitta Koikkalainen.
Perusteellisen keskustelun jälkeen Nina Hyvönen ehdotti puheenjohtajaksi Suomen yliopistokirjastojen neuvoston edustajaa Tiina Eklundia. Emilia Palonen kannatti ehdotusta, samoin muut osallistujat. Tiina Eklund kiitti ja suostui.
5§ Kotilava-hankkeen taustasta (Jyrki Ilva ja Johanna Lilja)
Jyrki Ilva ja Johanna Lilja esittelivät hankkeen taustoja, jotka juontavat vuoteen 2005. Pöytäkirjan liitteenä on Ilvan ja Liljan aiheesta tekemä PowerPoint-esitys.
Ilva vertasi suomalaisten tiedelehtien tilannetta kansainvälisiin konteksteihin ja totesi, että Suomessa on vielä vallitsevana käytäntönä painettu julkaiseminen. Vuonna 2014 julkaistun selvityksen mukaan joillain aloilla suomenkielisen julkaisemisen osuus on melkein puolet. Suomea julkaisukielenä käytetään erityisesti humanistisissa tieteissä sekä yhteiskunta-, oikeus- ja kasvatustieteissä.
Johanna Lilja jatkoi kertomalla avoimuuden tilasta valtionapua hakeneiden lehtien osalta, selvityksessä käytetyt luvut ovat vuodelta 2012. Lehtien kulurakenteen hajonta on ollut erittäin suurta, ja lehtien tulojen kannalta vuonna 2012 valtionavun merkitys on ollut erittäin suuri. Sen merkitys on kasvanut sitä mukaa, mitä avoimempaan suuntaan julkaisemisessa kuljettu. Toinen tärkeä tulonlähde on muodostunut tilausmaksuista ja kolmas seurojen tuesta. Muut tulonlähteet (apurahat, mainostulot) ovat olleet hyvin pieniä ja satunnaisia. Lilja esitteli myös selvityksessä tehtyjä SWOT-analyyseja (kirjoittajamaksuista ja konsortiomallista) sekä toimenpide-ehdotuksia.
Yhteenvetona Lilja kertoi, että avoin julkaiseminen on yleistynyt ja yleistyy lehtien joukossa kovaa vauhtia ja varoitti, että lehdet tuskin säilyvät elinkelpoisina tällä hetkellä vallitsevan rahoitusmallin puitteissa. Valtionavulla on suuri merkitys erityisesti siirtymävaiheessa (varma tulo, seurat pohtivat jäsenkadon mahdollisuutta mikä vähentäisi tuloja). On tärkeää kehittää sekä avoimeen julkaisemiseen liittyviä rahoitusmalleja että teknisiä työkaluja. Molempien osa-alueiden edistämiseksi on saatu rahoitus opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hankkeesta (ATT) syksyllä 2015.
Tiina Eklund kiitti esityksestä ja avasi keskustelun.
Sami Niinimäki toi esille, että ATT-hankkeen etenemisindikaattorit tähtäävät vuoteen 2020. Avoimen julkaisemisen läpäisyn ajatellaan olevan 90 prosenttia; pitäisikö Kotilavassa tähdätä vielä korkeammalle kuin Liljan esityksessä mainittuun 50 prosenttiin.
Johanna Lilja tarkensi että läpäisyprosenttiin ajatellaan sisältyvän myös viivästetty rinnakkaistallentamiseen perustuva avoin julkaiseminen, minkä Sami Niinimäki vahvisti.
Jyrki Ilva huomautti, että tavoitteet ovat kovat ja kunnianhimoiset ja että välillä on jäänyt kertomatta, miten tavoitteisiin päästään.
Jaana Latvanen kiitti esityksestä. Hänen mukaansa kotimaisten lehtien säilyminen elinvoimaisina on ammattikorkeakoulujen kannalta erittäin olennaista: kotimaiset kanavat ovat keskeisiä sekä opettamisessa että TKI-toiminnassa (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta). Kirjaston näkökulmasta on tärkeää, miten kustannusrakenne muodostuu verrattuna nykyiseen. Mitä tämä tulee maksamaan?
Jyrki Hakapää totesi, että suomalaista tiedejulkaisemista tarvitaan. Myös Suomen Akatemia on tätä mieltä. Monet tavoittelevat 90–100 avoimuuden prosenttia, mutta Hakapään tiedossa on vain yksi toimija, joka seuraa tavoitteen saavuttamista. Jos pieni luku on todellinen, se jo merkittävää.
Hakapää tiedusteli myös, kuinka paljon uusia julkaisuja on syntynyt, entä kuinka moni on lopettanut toimintansa.
Johanna Lilja vastasi, että 2015 uusia valtionapua hakevia julkaisijoita oli ollut seitsemän, mutta tiedossa on vain seurojen tilanne. Uusia lehtiä syntyy esimerkiksi yliopistoissa ja muissa verkostoissa.
Emilia Palonen kiitti esityksestä ja pohtii, minkä takia tarvitaan sekä jo olemassa olevia lehtiä että uusia: seurat ylläpitävät lehtiä ja luovat verkostoja mitä kautta syntyy uusia seuroja ja julkaisuja. Uudet keskustelut synnyttävät uusia julkaisuja. Miten huolehtia siitä, että myös uudet toimijat saavat tukea, miten pitää huoli siitä, että kenttä ja keskustelut eivät mene pirstoiksi. Rinnakkaistallentamisesta Palonen totesi että lehti tuottaa keskustelua ja on keskustelun foorumi. Kirjastojen julkaisuarkistot eivät välttämättä ole parhaita ainoita avoimen julkaisemisen paikkoja, koska julkaisuarkistojen kautta ei keskustelu ole kovin joustavaa. Julkaisuja julkaisuina tarvitaan tieteellisen keskustelun areenoiksi. Puheenvuoronsa lopuksi Palonen esitti, olisiko mahdollista synnyttää suomalainen research-gate?
Pekka Nygren totesi, että julkaisemisen maailma on muuttunut selvityksen tekemisen jälkeen. Jos kansainvälisissä konteksteissa siirrytään avoimeen julkaisemisen, julkaisijan näkökulmasta muita vaihtoehtoja tulonmuodostukselle ei ole kuin käsittelymaksut. Keskustelusyötteeksi lehdille Nygren mietti, tarvitseeko jokainen seura oman lehden? Vai voisiko niitä yhdistää, jolloin saataisiin muutama elinvoimainen lehti?
Jaana Latvanen kommentoi, että pysyvyyden kysymys pidettävä mielessä ja totesi, että avoimuus kaikille ei ole mahdollista research gaten kaltaisissa palveluissa.
Sami Niinimäki toi esiin, että maailmalla yleistyvät kirjoittajamaksut ovat halvempi maailma tieteelle ja tutkimukselle kuin tilausmaksuihin perustuva rahoitus. Tilausmaksu yksi vaihtoehto, mutta tendenssi on kääntymässä toiseen suuntaan, mikä on hyvä pitää mielessä. Rahoituksen vaihtoehtoja pohdittaessa laajapohjainen konsortio on hyvä ajatus, mutta konsortioita voidaan ajatella synnytettävän myös toiminnan puolelle. Olisiko mahdollista kehittää yhteisiä teknisiä alustoja ja muita yhteistyön tapoja esim. hallinnointiin ja kustannustoimittamiseen? Voitaisiinko Kotilavan puitteissa pohtia myös näitä asioita?
Emilia Palosen mukaan kirjoittajamaksuihin suhtaudutaan tutkijoiden piireissä kielteisesti. Hän avasi myös keskustelua tieteen sisäisistä hegemoniakamppailuista.
Tässä vaiheessa puheenjohtaja kiitti keskustelusta ja piti työjärjestyspuheenvuoron. Kokouksessa siirryttiin käsittelemään seuraavaa teema-aluetta.
6§ Kotilava-hankkeen tämän hetken tilanne (Riitta Koikkalainen ja Antti-Jussi Nygård)
Antti-Jussi Nygård kertoi Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenilleen tarjoaman Open Journal Systems -alustan (OJS:n) ja Riitta Koikkalainen rahoituspilotin tämän hetken tilanteesta. OJS:n kehitystyö on edennyt harppauksin, ja korjattua alustaa on jo alettu testata pienellä lehtijoukolla. Myös rahoitusjärjestelmän pilotointi on käynnistymässä: 11 lehden joukko on ilmoittanut halukkuutensa osallistua siihen. Tarkoitus on, että lehtien edustajat tapaavat toisensa jo ennen juhannusta.
7§ Keskustelua hankkeesta ja erityisesti ohjausryhmän roolista
Keskustelu oli monisäikeinen ja polveileva. Sen aloitti Jyrki Ilva tuomalla keskusteluun ehkä helpoimman teeman, tapaamisten tiheyden.
Johanna Lilja viittasi Sami Niinimäen aiempaan puheenvuoroon, ja totesi, että ohjausryhmä voi nostaa keskusteluun myös muita aiheita kuin konsortion.
Puheenjohtaja Eklund mietti, että ohjausryhmä on tullut kesken tilanteeseen. Tähän Jyrki Ilva vastasi, että koko projektin aikataulut ovat olleet kummallisia, mutta että tilanne on nyt tasaantumaan päin. Johanna Liljan puheenvuoron jatkeeksi Ilva totesi, että kaikki on keskusteltavissa ja että myös kansainvälisiä kuvioita selvitellään sitä mukaa, kun asioita tehdään.
Johanna Lilja mainitsi, että monessakaan maassa ei tiedetä, kuinka paljon rahaa kirjoittaja- tai käsittelymaksuihin jo käytetään.
Pekka Nygren painotti, että kansainvälisen keskustelun seuraaminen on tärkeää, koska se heijastuu myös suomalaiseen tekemiseen: ”Kun seisoo elefantin vieressä, sen liikkeitä on seurattava”. Jos tutkija on tottunut maksamaan kirjoittajamaksuja kansainvälisissä konteksteissa, kyllä suomalaisiinkin maksetaan.
Jyrki Hakapää tarttui samaan teemaan. Kansainvälisellä kentällä viitataan tiedejulkaisuista puhuttaessa yleensä anglosaksiseen tiedemaailmaan, ja myös se on hyvä tuntea. Vertailukohdaksi voisi olla kuitenkin järkevää etsiä myös tietoa siitä, miten muut kansalliset toimijat järjestävät toimintansa. Kannattaako katsoa, miten esimerkiksi muissa pohjoismaissa asiat on järjestetty? Hakapää toi esiin myös vertailun hankaluuksia. Kansainväliset lehdet ovat tieteen eteenpäin viemisen kanavia, kansallisella tasolla keskustellaan myös tieteestä osana yhteiskuntaa.
Sami Niinimäki kysyi, voisiko löytyä malli, missä kirjoittajamaksut olisivat jäsenmaksuja? Entä onko avoin vertaisarviointi mukana OJS:ssä? Antti-Jussi Nygård vastasi, että mahdollisuus tähän on, mutta kukaan ei ole käyttänyt sitä.
Pekka Nygren palasi Jyrki Ilvan esittämään ensimmäiseen kysymykseen ja edotti, että ohjausryhmä kokoontuisi tarpeen mukaan.
Emilia Palonen toi esiin, että tieteenalaan identifioituminen tärkeää julkaisujenkin kautta.
Johanna Lilja palasi Sami Niinimäen puheenvuoroon ja hahmotteli järjestelmää, missä kirjastot ostaisivat instituutioina kirjoittajille julkaisumahdollisuuksia (edellyttäen, että ehdotukset menevät vertaisarvioinnista läpi).
Puheenjohtaja Eklund ehdotti Hakapään puheenvuoroon viitaten, että Kotilavassa perehdyttäisiin myös pohjoismaisiin rahoitusmalleihin. Käytännön asioihin liittyen hän kysyi myös yhteisen työtilan tilannetta. Koikkalainen vastasi, että se on tulossa.
Jyrki Ilva kysyi, laitetaanko pöytäkirjat julkisiksi? Nina Hyvönen ehdotti, että pöytäkirjat olisivat Kansalliskirjaston politiikan mukaisesti avoimia.
Puheenjohtaja Eklund totesi, että Hyvösen ehdotus on hyvä, ja kaikki osallistujat olivat samaa mieltä. Yksimielisesti päätettiin, että materiaalit ovat julkisia.
Johanna Lilja palasi tapaamisten tarpeeseen. Koneen Säätiön hakemusta luonnostellaan kesän aikana, olisiko elokuu hyvä aika tavata seuraavan kerran?
8§ Muut esille tulevat asiat
Muita asioita ei ollut.
9§ Seuraava kokous
Seuraava kokous järjestetään elokuun 17. päivä kello 10–13. Paikka ilmoitetaan myöhemmin.
10§ Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja Tiina Eklund päätti kokouksen kello 16:09.