Tämä opas antaa perustiedot elektronisten julkaisujen identifioinnista toiminnallisten tunnuksien (Persistent IDentifiers, PID) avulla. Se on suunnattu ensisijaisesti kirjasto- ja kustannusalan ammattilaisille, mutta siitä on toivottavasti hyötyä myös muille asiasta kiinnostuneille.
Opas kuvaa Suomessa käytettävät PID-tunnistejärjestelmät, niiden sovellusalat ja vastuuorganisaatiot. Opas pyrkii auttamaan lukijaa PID-tunnistejärjestelmän valinnassa ja PID-tunnusten soveltamisessa.
Kirjastot, kustantajat ja kirjakaupat ovat jo 1970-luvun alusta lähtien käyttäneet tunnistejärjestelmiä julkaisujen identifiointiin. Kirjojen tunniste ISBN ja jatkuvien julkaisujen tunniste ISSN ovat tehneet mahdolliseksi muun muassa elektronisten tilausjärjestelmien luonnin. Tämä on helpottanut oleellisesti esimerkiksi julkaisujen hankintaprosessia. Kirjastojen viitetietokannoissa nämä tunnisteet ovat helpottaneet tiedonhakua ja julkaisujen metatietojen käsittelyä.
Elektronisen julkaisemisen ja Internetin myötä perinteisten standarditunnisteiden rinnalle on kehitetty uusia järjestelmiä:
Toimijoiden julkisten identiteettien tunnistejärjestelmät, kuten International Standard Name Identifier (ISNI), Open Researcher and Contributor ID (ORCID) ja Research Organization Registry (ROR).
Teosten ja ekspressioiden tunnistejärjestelmät, kuten International Standard Audiovisual Number (ISAN).
Toiminnalliset tunnistejärjestelmät (Persistent Identifier- eli PID-järjestelmät), eli ARK, DOI, Handle ja URN).
PID-järjestelmien avulla on mahdollista tarjota erilaisia Web-palveluita, kuten luoda identifioitujen objektien sijainnista riippumattomia hyperlinkkejä joko näihin objekteihin itseensä tai esim. objektien metatietoihin. Linkkien hallinnointi ja täydellinen riippumattomuus resurssien verkkosijainneista parantaa linkitetyn datan luotettavuutta.
PID-järjestelmät ovat luoneet myös uusia haasteita. Perinteisten standarditunnisteiden käytön periaatteet ovat tuttuja niin kustantajille kuin kirjastoillekin. Niiden soveltamisala on vuosikymmenien mittaan tarkasti rajattu ja perusteellisin manuaalein ohjeistettu. PID-järjestelmien tilanne ei ole yhtä selkeä. Esimerkiksi DOI-tunnuksen voi ISO 26324 -standardin mukaan antaa periaatteessa mille tahansa objektille. Mutta DOI-tunnuksien jakelua hallinnoivat organisaatiot kuten Crossref ovat asettaneet omien DOI-tunnustensa soveltamiselle ehtoja, joita ei saa rikkoa. Tämän oppaan DOI-osiossa kuvataan Crossrefin ja DataCiten DOI-ohjeita tarkemmin, koska Suomessa annetaan niiden DOI-tunnuksia muun muassa tieteellisille artikkeleille ja tutkimusdata-aineistoille. Näin sovellettuna DOI täydentää ISO:n perinteisiä tunnistejärjestelmiä, jotka eivät näitä aineistoja kata. Muiden PID-järjestelmien soveltamisaloja käsitellään lyhyesti niiden kuvauksissa.
PID-järjestelmät ovat kehittyneet viime vuosina nopeasti, ja muutoksia on odotettavissa jatkossakin. Siksi tästä oppaasta on tarkoitus julkaista uusia versioita tarpeen mukaan. Teksti on laadittu Kansalliskirjastossa, mutta DOI-järjestelmän kuvaukseen on saatu arvokasta palautetta Tieteen tietotekniikan keskus CSC:stä ja Tieteellisten seurain valtuuskunnasta, mistä lämpimät kiitokset asianosaisille.
