Vastinetyön periaatteet

YSO-pohjaisten erikoisontologioiden eri kieliversiot nojaavat alla listattuihin periaatteisiin ja raameihin. Tässä dokumentissa tarkastellaan näitä periaatteita ja muuta vastinetyössä huomioitavaa sekä tarjotaan käytännön esimerkkejä työn keskeisistä haasteista. Periaatteet koskevat YSO-pohjaisten erikoisontologioiden kaikkia kieliversioita, ellei toisin mainita.

  • Ontologiassa termien on oltava yksilöiviä. Tarvittaessa termien ero tehdään sulkutarkenteella.

  • Ohjaustermien avulla voidaan rikastaa ontologiaa synonyymeillä ja tarjota tiedonhakijalle vaihtoehtoisten kirjoitusasujen ja ilmaisutapojen kautta enemmän tarttumapintaa ontologian käsitteistöön.

  • YSO-pohjaisten ontologioiden kehityksessä noudatetaan ISO 25964 -tesaurusstandardia (ks. lähdelista dokumentin lopusta).

  • YSO on erottamaton osa erikoisontologiaa. YSOn ja erikoisontologian välillä ei saa olla sisällöllisiä ristiriitoja.

  • YSOn hierarkia määrittää käsitteiden merkityksen.

  • YSOssa suomi ja ruotsi ovat käsitteenmuodostuskieliä. Muut kielet ovat käännöskieliä.

  • KOKO-ontologiapilveen sisältyvissä ontologioissa pyritään yhdenmukaisiin ratkaisuihin termivalinnoissa.

Suositeltavaa oheislukemistoa

Vastinetyötä tekevän suositellaan käsillä olevan dokumentin lisäksi tutustumaan myös seuraaviin:

Yleistä käsitteiden termivastineista

Termivastineen valinta alkaa aina selvittämällä, mihin käsitteellä ontologiassa viitataan ja missä kontekstissa sitä käytetään. Käsitteen merkitystä ja käyttökontekstia määrittävät sen suhteet muihin käsitteisiin, erityisesti yläkäsitesuhde, sekä mahdolliset temaattiset ryhmät, joihin se ontologiassa kuuluu. Ontologian ulkopuolella käyttökontekstia voidaan määritellä tarkastelemalla, missä merkityksissä sitä käytetään esimerkiksi asiakirjoissa, lakiteksteissa tai soveltuvissa verkkolähteissä, kuten viranomaisten verkkosivuilla. Käsitteen käyttö sisällönkuvailussa, mikäli tällainen tieto on saatavilla, antaa myös tärkeää tietoa käsitteen merkityksestä.

Vastineiksi pyritään valitsemaan täsmällisiä, yleisesti hyväksyttyjä sekä ontologian edustaman toimialan keskeisten organisaatioiden käyttämiä termejä. Luotettavia tietolähteitä ovat esim. toimialojen terminologiset sanakirjat, joista suuri osa löytyy nykyisin verkosta (ks. lähdelista dokumentin lopussa). Jos käsitteen käyttö ei ole vakiintunut tai luotettavat lähteet tarjoavat useita keskenään ristiriitaisia ratkaisuja, valitaan parhaiten soveltuva vastine tapauskohtaisesti.

Termit ja muu tekstisisältö, kuten määritelmät ja huomautukset varustetaan kielikoodilla, joka ilmaisee minkä kielisestä sisällöstä on kyse. Ontologiassa ei toisin sanoen saa olla tekstisisältöä, jolle ei ole annettu kielikoodia. Kirjoitusasun suhteen suositaan ontologian käyttökontekstissa luontevaa, yleisten standardien mukaista käytäntöä tässä mainituin tarkennuksin.

Englannin kieliversiossa noudatetaan brittienglannin oikeinkirjoitusta ja sanastoa. Vaihtoehtoisia ilmaisutapoja on mahdollista lisätä ohjaustermeiksi. Ruotsin termivastineissa pitää huomioida suomenruotsin erikoispiirteet, koska sanastot koskevat ensisijaisesti suomalaisia olosuhteita ja niillä on tarkoitus palvella suomalaisia käyttäjiä. Yleisiä ja hyväksyttyjä finlandismeja lisätään joko käytettävinä termeinä tai ohjaustermeinä. Niissä tapauksissa, joissa on perusteltua valita finlandismi käytettäväksi termiksi, lisätään mahdollinen ruotsinruotsin sanamuoto ohjaustermiksi. Suomenruotsalaisia muotoja voidaan hyväksyä käytettäviksi termeiksi esimerkiksi, jos kyseessä on ilmiö, joka esiintyy vain Suomessa tai joka on tavallisempi täällä kuin Ruotsissa (esim. frontmannapension, korsu). Näin voidaan tehdä myös, jos termi on yleistynyt virallisissa yhteyksissä, sitä käytetään vakiintuneesti ja se on yleisesti hyväksytty (esim. skyddsväg, samkommun, glansbild). Tällaisissa tilanteissa täytyy harkita käyttäjäystävällisyyden ja täydellisen oikeakielisyyden välillä.

YSOn vaikutus kieliversioihin

YSOssa suomi ja ruotsi ovat käsitteenmuodostuskieliä, englanti ja muut kielet ovat käännöskieliä. Tämä tarkoittaa sitä, että käsitteen suomenkielisen ja ruotsinkielisen termin valinnassa noudatetaan erityistä tarkkuutta, sillä YSOn käsitehierarkian on oltava suomen ja ruotsin osalta intuitiivinen ja luonteva. Käännöskielten osalta tässä sallitaan tiettyä joustoa.

YSO-pohjaisisissa erikoisontologioissa kielten roolit ovat kunkin ontologian omistajatahon päätettävissä, mutta on hyvä huomioida, että YSOn ratkaisu heijastuu joka tapauksessa YSO-pohjaisiin ontologioihin. KOKO-ontologiapilveen sisältyvissä ontologioissa suomen tai ruotsin tai molempien on oltava käsitteenmuodostuskieliä. Muussa tapauksessa KOKOn hierarkia ei ole termien osalta yhteismitallinen. KOKOn ulkopuolisille YSO-pohjaisille erikoisontologioille tällaista vaatimusta ei kuitenkaan aseteta. Tosin tällaisetkin ontologiat voidaan jossain myöhemmässä vaiheessa sisällyttää KOKOon.

YSO-pohjaiset erikoisontologiat on linkitetty YSOoon. Niillä ei itsessään ole täydellistä, YSOsta irrallista hierarkiaa, vaan YSO täydentää erikoisontologiaa kattavalla ylähierarkiallaan. Käsitteet linkittyvät YSOon joko vastaavuussuhteella (ekvivalenssi) tai hierarkkisella suhteella (yläkäsite-alakäsite-suhde). YSOn ja siihen pohjautuvien erikoisontologioiden hierarkia perustuu isA-suhteisiin. Tämä tarkoittaa, että alakäsite on yläkäsitteensä edustaja tai ilmentymä ja yläkäsitteen semanttiset ominaisuudet periytyvät sen kaikille alakäsitteille. Näin ollen käsitteen yläkäsite ja sitä ylempi hierarkia määrittävät ja rajaavat semanttisesti sen merkityksen. Yläkäsitesuhde on tärkeä huomioda vastinetyössä, jotta vältytään tulkitsemasta ja nimeämästä käsitettä väärin.


Suomenkielinen termi

Käsitteen yläkäsite

Virheellinen tai epätarkka vastine

Suositeltava vastine

lehti

kasvinosat

magazine

leaf

jouset

liikuntavälineet

strings

bows

turkit

vaatteet

furs

fur garments


YSOn ylähierarkia jakautuu kolmeen pääkategoriaan: oliot, ominaisuudet sekä tapahtumat ja toiminta. Kukin ontologian käsite on hierarkisoitu yhden valitun pääkategorian alle. Jako pohjautuu kielifilosofian tapaan hahmottaa käsitteitä: oliot osallistuvat toimintaan, kun taas ominaisuudet määrittävät sekä olioita että toimintaa. Käytännön kielen tasolla kategorioita voi karkeasti verrata substantiiveihin (oliot), adjektiiveihin (ominaisuudet) ja verbeihin (tapahtumat ja toiminta).

Kun käsitteitä muodostetaan, hierarkian kolmijako toimii vastinetyön tukena. Ideaalitasolla käsitteen termin olisi hyvä heijastaa sen hierarkiaa eli esim. toimintahierarkiaan kuuluvan käsitteen olisi terminä hyvä kuvata toimintaa. Termitasolla käsitteet eivät kuitenkaan aina hahmotu eri kielissä samalla tavalla: suomeksi on luontevaa ilmaista asioita ominaisuuksina, kun esimerkiksi englannissa vastaavasti termin muotoilu ominaisuusmaiseksi saattaa tuntua vieraalta. Mikäli hierarkian huomiointi tuottaa termin, joka on kielen kannalta epäluonteva, termi suositellaan ilmaisemaan luontevammalla vastineella, joka kuitenkin tavoittaa käsitteen merkityksen (ks. alla oleva esimerkki).


kerrostuneisuus

skiktning

stratifiedness

stratification

lapsilähtöisyys

barnperspektiv

child orientedness

child orientation


YSO ja erikoisontologia muodostavat kokonaisuuden ja molempia ontologioita käytetään tyypillisesti kuvailussa yhteisesti. Tästä syystä YSOn ja erikoisontologian välillä ei saa olla sisäisiä ristiriitoja. Erikoisontologiassa ei voi olla ohjausterminä sellaista termiä, joka on ontologian sisällä tai YSOssa jonkin toisen käsitteen käytettävä termi. Mikäli erikoisontologian käsite on linkitetty vastaavuussuhteella YSOn käsitteeseen, käsitteiden sisällössä ei saa olla ristiriitoja. Käytettävän termin ei kuitenkaan tarvitse olla identtinen, mikäli jokin YSOsta poikkeava termi tuntuu erikoisalalla luontevammalta. Mikäli termi eroaa YSOn vastaavasta, on kuitenkin varmistettava, että kyse on todellakin samasta käsitteestä. Mikäli taas YSOn termivalinta (millä tahansa kielellä) vaikuttaa epätarkalta, YSOn ylläpito ottaa mielellään palautetta vastaan. Erityisesti ruotsin osalta YSOssa on jonkin verran vanhaa termistöä, joka periytyy Allärs-asiasanastosta ja näissä termeissä saattaa olla epätarkkuutta.

Monet YSO-pohjaiset erikoisontologiat ovat myös osa KOKO-ontologiapilveä tai ne voidaan sisällyttää KOKOon tulevaisuudessa. Kun ontologian kieliversiota työstetään, on hyvä tarkistaa, löytyykö käsite jo jostain muusta YSO-pohjaisesta ontologiasta ja onko sillä jo olemassa termivastine halutulla kielellä. Mikäli termivastine on toisessa erikoisontologiassa epätarkka, ontologian ylläpidolle kannattaa lähettää palautetta. 

Käytettävän termin valinta

Koska ontologian rakentamisen lähtökohtana on ajatus, että jokainen käsite on oma ajatusyksikkönsä, myös niistä käytettävät nimitykset ovat yksilöllisiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei kahdella käsitteellä voi olla samaa nimitystä käytettävänä terminä. Tämä koskee ehdottomana vaatimuksena ontologioiden käsitteenmuodostuskieliä, mutta käännöskielten osalta vaatimus käytettävän termin yksilöivyydestä ei ole ehdoton. Tarvittaessa termit voi erottaa toisistaan esim. sulkutarkenteilla.

Termit ovat substantiiveja ja muodoksi valitaan joko yksikön tai monikon perusmuoto. Valinnassa noudatetaan tesaurusstandardeja. Hieman yksinkertaistaen voidaan sanoa monikkomuotoa käytettävän laskettavissa olevista käsitteistä ja yksikkömuotoa ns. ainesanoista sekä abstrakteista käsitteistä. Ontologian käytettävyyden kannalta on tärkeää pyrkiä ratkaisuissa yhdenmukaisuuteen.

Mikäli erikoisontologian käsitteellä on ekvivalenssisuhde YSO-käsitteeseen, voidaan vastine (mukaan lukien ohjaustermit) poimia suoraan YSOsta. Samojen termimuotojen käyttäminen toisiaan vastaavista käsitteistä tukee ontologiakokonaisuuden yhtenäisyyttä. Koska YSO on luonteeltaan yleissanasto, se ei aina yllä erikoisontologioissa tarvittavalle tarkkuustasolle. Lisäksi koska YSO on erikoisontologioita huomattavan paljon laajempi, saattaa erikoisalan käsitteelle parhaiten soveltuva vastine olla jo käytössä toisessa YSO-käsitteessä.

Käsitteille ei toisistaan löydy täsmällisiä ja tyhjentäviä merkityksiä kielestä toiseen siirryttäessä. Usein kyse on yhteisistä ja jaetuista ilmiöistä, jotka kuitenkin hahmotetaan eri kielissä eri tavoin. Tällöin yhden kielen yksiselitteinen käsite ilmaistaan toisessa kielessä useamman käsitteen yhdistelmällä. Näissä tapauksissa on sallittua valita käytettäväksi termiksi ja-rakenteinen yhdistelmä, jolla saadaan katettua käsitteen koko merkityskenttä.


joet

floder, åar och älvar

rivers

kilvet ja kyltit

skyltar

signboards and plates


Mikäli käsitteelle ei ole ole olemassa nimitystä toisella kielellä, voidaan vastineeksi valita tilanteesta riippuen selittävä, fraasimainen ratkaisu  tai sitaattilaina suomen kielestä. Sitaattilainoihin on hyvä lisätä myös selventävä huomautus, jossa avataan käsitteen merkitystä suomen kieltä ymmärtämättömälle käyttäjälle.


kesänvietto

sommarfirande

spending summertime

helavyöt

söljebälten

helavyöt


Huomautus: Particular type of belt used with Southern Ostrobothnian folk costumes.

Sulkutarkenteet

Sulkutarkenteita käytetään erottamaan käsite toisesta samannimisestä käsitteestä tai muutoin rajaamaan sen merkitystä haluttuun käyttökontekstiin. Sulkutarkenteena voidaan käyttää käsitteen yläkäsitettä tai muuta termiä, joka mahdollisimman tyhjentävästi rajaa käsitteen merkitystä ja käyttöyhteyttä, esimerkiksi aihealuetta, tieteenalaa tms. Tärkeintä on käsitteen merkityksen välittäminen mahdollisimman täsmällisesti, tyhjentävästi ja sujuvalla kielellä.


Sulkutarkenteita käytetään esimerkiksi silloin, kun erikoisontologian käsitteelle parhaiten sopiva vastine on jo käytössä saman ontologian toisella käsitteellä. Tällöin molempiin käsitteisiin lisätään niiden käyttöyhteyttä selventävä sulkutarkenne, esim. bretoni (koirat) ja bretonit (eurooppalaiset). Sulkutarkenne on suositeltava tapa tarkentaa käsitteen merkitystä myös silloin, kun sama termi on valittu jossakin muussa merkityksessä YSOon tai KOKO-ontologiapilven yhteydessä johonkin muuhun erikoisontologiaan. Sulkutarkenteella voidaan rajata myös sellaisia käsitteitä, jotka esiintyvät ontologioissa vain yhdessä merkityksessä, mutta ovat muutoin monimerkityksisiä. Näin voidaan varmistaa, ettei tiedonhakija tulkitse termiä virheellisesti. Esim. termi stuvning voi tarkoittaa sekä ahtausta että muhennosta. Ontologiassa ei ole muhennos-käsitettä, mutta sekaannusten välttämiseksi ahtaus on silti ilmaistu muodossa stuvning (transport). 


ahtaus

stuvning (transport)

stevedoring


Sulkutarkenteella voidaan myös täsmentää vastineen merkitystä silloin, kun käsitteelle ei löydy vastinetta kohdekielellä ja se joudutaan ilmaisemaan termillä, joka on epätäsmällinen tai käyttökontekstiltaan erilainen kuin lähdekielinen vastineensa. Esimerkiksi englannin allocation on käyttöyhteyksiltään huomattavan paljon laajempi kuin suomen allokointi tai ruotsin allokering, joten englanninkieliseen kieliversioon on lisätty käyttöä rajaava sulkutarkenne. Myöskään YSOn käsitteille alueellistaminen ja alueellistuminen ei ole olemassa tyhjentäviä vastineita ruotsiksi ja englanniksi, koska niiden välinen ero pohjautuu suomen kielen refleksiiviseen rakenteeseen. Tällöin merkityseroa pyritään tuomaan esiin sulkutarkenteilla, esim. alueellistaminen:  regionalisation (active) / regionalisering (verksamhet) ja alueellistuminen:  regionalisation (passive) / regionalisering (process). Mikäli erikoisontologiaan on otettu näistä vain toinen merkitys, on sulkutarkenteen lisääminen silti kannattavaa.   


alueellistaminen

regionalisering (verksamhet)

regionalisation (active)


alueellistuminen

regionalisering (process)

regionalisation (passive)

allokointi

allokering

allocation (economics)

Ohjaustermit

Ohjaustermeistä on ontolologioissa useanlaista hyötyä. Niiden kautta voidaan nostaa esiin käsitteen erilaisia aspekteja tai tarjota vaihtoehtoisten kirjoitusasujen ja rikkaamman synonymian kautta tiedonhakijalle enemmän tarttumapintaa ontologian käsitteistöön. Ohjaustermin lisääminen on perusteltua aina, kun on todennäköistä, että käyttäjä voisi hakea käsitettä muulla kuin käytettävällä termillä, esim. käytettävä termi: engine rooms, ohjaustermi: machine rooms. Ohjaustermiä valitessa on syytä huomioida, että se ei saa olla päällekkäinen jonkin toisen käsitteen käytettävän termin kanssa. Kahdella eri käsitteellä voi kuitenkin olla sama ohjaustermi.

Jos käsitteelle löytyy useita tasavertaisia termivastineita, voidaan yleisin näistä valita käytettäväksi termiksi ja muut ohjaustermeiksi. Jos käsitteestä käytetään sekä lyhennettä että auki kirjoitettua termiä, kannattaa toinen kirjoitusasu lisätä ohjaustermiksi, esim. käytettävä termi: content and language integrated learning, ohjaustermi: CLIL.

Ohjaustermit auttavat käsitteen merkityksen rajaamisessa. Ne eivät välttämättä ole toistensa tai käytettävän termin synonyymeja. Silloin, kun käsitteen vastine saattaa olla käyttäjälle epäintuitiivinen (esim. selittävä vastine), voidaan ohjaustermiksi lisätä nimitys, joka mukailee paremmin luonnollista kieltä ja ohjaa käyttäjän oikeaan käsitteeseen.


vieraskielinen opetus


Ohjaustermi:

CLIL-opetus

undervisning på främmande språk


Ohjaustermit:

integrerad innehålls- och språkinlärning,

CLIL-undervisning

content and language integrated learning


Ohjaustermi:

CLIL


Lähtökielessä esiintyvien ohjaustermien vastineista päättää ontologian omistava taho. Ohjaustermien lukumäärän ei tarvitse olla identtinen ontologian joka kielellä. Tarve ohjaustermeille on kielikohtainen eikä eri kielissä esiinny identtistä määrää vaihtoehtoisia ilmaisuja samalle käsitteelle. Myös ohjaustermeissä voidaan käyttää sulkutarkenteita.


risteykset

korsningar (plats)


Ohjaustermit: 

korsningar (trafik) trafikkorsningar vägkorsningar 

crossings

ennusteet


Ohjaustermit:

prediktiot

prognoosit

ennustaminen (arviointi)

prognoser

Ohjaustermit:

framtidsbedömningar

scenarion

forecasts


Ohjaustermit:

predictions

prognoses



Huomautukset, määritelmät ja muu sisältö

Käsitteillä voi olla määritelmiä tai huomautuksia. Määritelmä on sanakirjamainen, käsitteen merkitystä selventävä merkintä. Huomautukset ovat määritelmää vapaammin sovellettavia merkintöjä esim. käsitteen käyttöä koskien. Ontologiassa olevien määritelmien ja huomautusten kieliversioista päättää ontologian omistava taho. Monesti määritelmät ja huomautukset ovat kielikohtaisia, jolloin tarvetta samankaltaiselle määritelmälle tai huomautukselle ei toisen kielen näkökulmasta välttämättä ole. Toisaalta käsite saattaa kaivata selvennystä käännöskielessä, vaikkei määritelmää tai huomautusta lähtökielessä olekaan (ks. esimerkki). Määritelmä- ja huomautustekstin muotoilusta enemmän, ks. YSO-pohjaisten ontologioiden kehityslinjaukset.


kirkonkirjat

kyrkböcker

church registers


Huomautus: Only used in historical contexts, otherwise use population registers.


Ontologian nimi ja esittelyteksti on ilmaistava kaikilla kielillä, joilla kyseisessä ontologiassa on tekstisisältöä. Mikäli ontologia sisältää muuta tekstisisältöä kuin edellä mainitut, näiden kieliversioista päättää ontologian omistava taho. 

Hyödyllisiä lähteitä vastinetyöhön

Kirjallisuutta:





  • No labels