Page History

...

Kehityksensä alkuvaiheessa resolverit olivat yksinkertaisia sovelluksia. Esimerkiksi Kansalliskirjaston URN-resolveri toimi käyttäjän näkökulmasta kuten HTTP: se tarjosi linkityksen URN-tunnuksesta yhteen URL-osoitteeseen. Linkin luotettavuus on merkittävä lisäarvo, mutta se näkyy vain pitkällä aikavälillä. Resolverisovelluksia kehittämällä tilanne kuitenkin muuttuu. Esimerkiksi Kansalliskirjaston ja Saksan kansalliskirjaston URN-resolverisovelluksiin ja Handle.Net-resolveriin on lisätty mahdollisuus linkittää tunnus samanaikaisesti useisiin URL-osoitteisiin. Tarjolla olevat osoitteet voidaan esittää loppukäyttäjälle HTML-sivuna, tai ne voidaan lähettää toiselle resolverille tiedoksi erikseen sovittavan rajapinnan kautta. Pelkän HTTP:n avulla tällaista toiminnallisuutta ei voi toteuttaa. Seuraava askel Kansalliskirjaston resolverin kehittämisessä voi olla esimerkiksi toimimattomien URL-osoitteiden tallentaminen. Resolveri ei käyttäisi niitä toimivien osoitteiden tapaan linkitykseen, vaan verkkoarkistohakuihin. Tähänkään ei HTTP pysty, koska se "tietää" mitkä verkko-osoitteet eivät toimi vasta sitten kun vahinko on jo tapahtunut.

Resolverien palveluvalikoimassa on varmasti jatkossakin rajoituksia. Ne voisivat tarjota käyttäjille DSpace-sovelluksesta haravoimiaan metatietoja, mutta MARC-kuvailutiedot pitänee jatkossakin noutaa kirjastojärjestelmästä. Palvelupyynnöt pitää voida kohdentaa joko resolverille tai suoraan kohdejärjestelmään, jolloin resolveri vain välittää identifoituun objektiin liittyvän pyynnön sellaisenaan eteenpäin. Jokaisella PID-tunnisteella on erilainen tapa koodata resolverille suunnatut pyynnöt, mutta vain URN-tunnisteessa on myös menetelmä kohdejärjestelmään osoitettaville pyynnöille, sekä tekniikka sille, miten ne erotetaan resolveripyynnöistä tai normaalista URI Query -kyselystä.

URL voidaan uudelleenohjata toiseen verkko-osoitteeseen, kunhan webmaster huolehtii tästä dokumenttia siirrettäessä. Uudelleenohjauksessa on kuitenkin teknisiä rajoituksia, Esimerkiksi syvälinkit tietokannoissa oleviin objekteihin (kuten kirjaston tietokannassa oleviin bibliografisiin tietueisiin) eivät yleensä ole uudelleenohjattavissa. Ja jos verkon domainin (esim. helsinki.fi) omistus muuttuu, sen osoitteiden uudelleenohjausmahdollisuus riippuu domainin uudesta omistajastavanhojen URL-osoitteiden uudelleenohjaus on domainin uuden omistajan armoilla.  

PID-tunnuksella identifoitu ja sen avulla linkitetty objekti voidaan aina siirtää verkossa paikasta toiseen rajoituksetta. Verkkotason tekniset muutokset tai syvälinkit eivät ole ongelmasyvälinkin muuttuminen eivät aiheuta ongelmia, koska linkitys PID-tunnuksista (uusiin) verkko-osoitteisiin hoidetaan resolvereilla. Niissä osoitteen URL-osoitteiden muutokset tehdään yleensä ohjelmallisesti, haravoimalla PID-tunnukset ja päivittyneet URL-osoitteet kohdejärjestelmistä kuten DSpace-julkaisuarkistoista. Jos idenfioitu objekti siirtyy esimerkiksi toiseen DSpace-arkistoon, sen muuttunut osoite haravoidaan uudesta kohdejärjestelmästä. Resolvereille voidaan toki tallentaa muutakin haravoinnin yhteydessä saatua tai resolverin itsensä generoimaa kuvailevaa ja hallinnollista metatietoa identifioiduista objekteista. Tämän metatiedon avulla resolverit voivat tarjota uusia palveluita.

Mitään yhteisesti sovittua resolverien metatietoformaattia ei toistaiseksi ole olemassa, mutta Research Data Alliance laati PID Kernel Information -suosituksen vuonna  2018 (10.15497/rda00031). Sen käytännön vaikutus resolverisovellusten kehittämiseen on ainakin toistaiseksi ollut vähäinen. Suositus perustuu Handle-teknologiaan, joten sen soveltaminen on helpompaa DOI- ja Handle-tunnisteissa kuin muissa PID-järjestelmissä. Tulevaisuudessa resolverikehitys voi edetä niin, että uusia resoluutiopalveluja ja niiden edellyttämiä metatietoja määritellään "käsi kädessä".   

Toistaiseksi kaikki PID-tunnisteet ovat kuitenkin teknologiariippuvaisia, koska PID-tunnukset esitetään hyperlinkkeinä HTTP URI -muodossa lisäämällä tunnukseen resolverin osoite, esimerkiksi näin:

...

Osoite, edellä http://urn.fi, ei ole osa URN-tunnusta, kuten https://doi.org ole osa DOI-tunnusta. Tavoitteena on, että kaikkia PID-tunnuksia voidaan käyttää verkossa hyperlinkkeinä sellaisenaan. Tämä on mahdollista, jos a) Internetin Domain name service – eli DNS-nimipalvelujärjestelmä[iii] ”tietää” resolvereiden osoitteet, ja/tai b) Web-sovellukset kuten selaimet hyväksyvät PID-tunnukset hyperlinkeiksi. Ainakin Firefox-selaimen osoiteriville voi jo nyt kirjoittaa pelkän DOI-tunnuksen ilman resolverin osoitetta, ja selain osaa muuttaa sen hyperlinkiksi. Uudistetun DOI-standardin mukaiset tunnukset, jotka eivät ala "10." tuskin ovat samalla tavalla tuettuja.
Toistaiseksi pelkän PID-tunnuksen antaminen selaimessa käynnistää Google-haun, joka usein tuottaa toivotun tuloksen, joskin mutkan kautta.

Selaimen kannalta ARK-tunnukset ja perinteinen DOI-tunnus ovat helppoja tapauksiaolisi helppoa muuttaa hyperlinkeiksi, koska osoiteriville kirjoitettu tunnus on helposti tunnistettavissa ja resolverien osoitteita tarvitaan on vain yksi (http://n2t.net/ ja https://doi.org). URN:ISSN-tunniste on yhtä yksinkertainen tapaus, mutta URN:NBN-tunnisteella resolvereita on vähintään yksi jokaisessa tunnistetta käyttävässä maassa. Maaliskuussa 2023 niitä oli kolmetoista. Myös URN:ISBN-tunniste edellyttää maakohtaisia resolvereita, mutta URN:DOI-tunniste tarvitsee vain yhden, koska ne resolvoidaan DOI-tunnisteen tapaan.

Tarvittavien resolvereiden määrä havainnollistaa URN-tunnisteen ja muiden PID-tunnisteiden merkittävintä eroa: nimialueisiin perustuvan rakenteensa ansiosta URN on sateenvarjo, joka voi sisällyttää itseensä perinteisten tunnisteiden lisäksi myös kaikki muut PID-tunnisteet. Maaliskuuhun 2023 mennessä URN-nimialuerekisteröinnin on tehnyt vain DOI-yhteisö, mutta keskustelu asiasta keskustellaan on avattu myös ARK- ja Handle-yhteisöjen hallinnoissa. Yhtenä kannustimena on se, että jos jokin muu PID-tunnus esitetään URN-tunnuksena, siinä voidaan käyttää hyväksi URN-standardin ominaisuuksia. Muihin PID-tunnuksiin ei esimerkiksi ole luvallista lisätä URI-fragmenttia, mutta jos ne esitetään URN-tunnuksina, fragmenttia voi soveltaa,       

Seuraavissa luvuissa tarkastellaan PID-tunnistejärjestelmiä mm. seuraavista käytön kannalta merkittävistä näkökulmista:

...