Versions Compared

Key

  • This line was added.
  • This line was removed.
  • Formatting was changed.

Perinteisiä julkaisujen tunnistejärjestelmiä voidaan ja niitä tulee hyödyntää esimerkiksi elektronisten kausijulkaisujen ja monografioiden identifioinnissa, mutta verkkoaineistojen osalta PID-tunnisteet täydentävät perinteisten tunnistejärjestelmien puutteita. Alla esimerkkinä jatkuvat julkaisut kuten tietokannat ja verkkosivustot kattava ISSN-standardi:Esimerkiksi jatkuvien julkaisujen ISSN-tunnistetta PID-tunnisteet voivat täydentää seuraavilla tavoilla:

  • ISSN ja muut perinteiset Perinteiset tunnistejärjestelmät eivät mahdollista virheetöntä Internet-hakua ja resoluutiota vastaavaa linkitystä tunnisteesta identifioituun resurssiin. ISSN-tunnuksen avulla voi toki hakea verkkosivustoa Googlesta, mutta ISSN voi silloin sotkeutua samalta näyttäviin numerosarjoihinnäyttävään numerosarjaan. URN:ISSN-tunnuksella tätä vaaraa ei ole.
  • Perinteiset tunnistejärjestelmät luotiin painettuja julkaisuja varten, eivätkä ne skaalaudu kunnolla verkkojulkaisemisen tarpeisiin. Esimerkiksi ISSN-järjestelmässä on tilaa vain 10 miljoonalle tunnukselle, joten jatkuvasti päivittyviksi julkaisuiksi tulkittavissa olevia satoja miljoonia WWW-sivustoja verkkosivustoja voidaan identifioida ISSN-tunnuksella vain hyvin rajallisesti.
  • Jos perinteistä tunnusta ei voi antaa kaikille relevanteille aineistoille, mitä rajausperusteita tulisi soveltaa? Mille verkkosivustoille esimerkiksi ISSN pitäisi antaa? Valintaa helpottaa tieto siitä, että ISSN-tunnuksen asemesta sivustolle voidaan antaa esim. Handle- tai URN:NBN-tunnus.
  • Perinteisten tunnisteiden jakelu voi olla on työvoimavaltaista. Jokainen Esimerkiksi ISSN-järjestelmässä jokainen ISSN-tunnuksen saava julkaisu on luetteloitava, ja metatiedot on lähetettävä Pariisiin kansainväliselle ISSN-keskukselle globaaliin ISSN-tietokantaan tallennettavaksi. Jo tunnuksien antaminen verkkolehdille on lisännyt kansallisten ISSN-keskusten työn määrää merkittävästi. PID-tunnuksia voidaan tarvittaessa luoda koneellisesti miljoonia.

PID-tunnisteet tukevat perinteisiä tunnistejärjestelmiä, mutta voivat myös tunkeutua niiden tontille. Ja vaikka näin ei olisikaan, tiedonhakijoille voi olla epäselvää, mitä PID-tunnus oikein identifioi.

PID-järjestelmät suhtautuvat perinteisiin tunnistejärjestelmiin eri tavoin. URN-tunniste perustuu olemassa oleville tunnistejärjestelmille, ja se on sen vuoksi varmasti sopusoinnussa niiden kanssa. Eräänlainen vastakohta URN-tunnisteelle on ARK, jonka kanssa ei ole tarkoitus käyttää perinteisiä standarditunnisteita lainkaan, eikä ARK-määritys[i] sen vuoksi edes kerro, miten mahdollinen yhteiskäyttö tulisi toteuttaa. ARK-tunnuksilla ei siis pidä identifioida mitään sellaista, jolle ARK ei puolestaan sovellu yhteiskäyttöön perinteisten standarditunnisteiden kanssa ollenkaan eikä sillä pidä identifioida mitään, mille voitaisiin antaa esimerkiksi ISBN tai ISSN.

URN- ja ARK-tunnisteiden välimaastossa ovat Handle ja DOI. Handle-määritys ei ota mitään kantaa perinteisiin tunnistejärjestelmiin, joten niiden soveltaminen osana Handle-tunnusta on mahdollista, mutta vapaaehtoista. Handleen perustuva DOI-standardi ISO 26324 on konservatiivisempi, sillä se edellyttää ISOn bibliografisten standarditunnisteiden käyttöä aina kun mahdollista.  Kirjan Kirjan fyysisille ilmentymille eli esimerkiksi sen PDF- tai painetulle versiolle annettavan manifestaatio manifestaation DOI-tunnuksen pitää perustua näiden julkaisujen ISBN-tunnuksiintunnuksiim. Esimerkiksi TSV:n Edition.fi -palvelussa kirjoille annettavat DOI-tunnukset (esim. https://doi.org/10.23847/tsv.430) ovat teostason tunnuksia. Manifestaatioille Edition.fi käyttää ISBN-tunnusta.  

DOI-tunnisteen käyttö on yleistynyt voimakkaasti 2010-luvun aikana erityisesti tieteellisten artikkeleiden identifioinnissa, mutta DOI-tunnuksia käytetään myös monografioiden ja kausijulkaisujen identifioinnissa. 

...

PID-tunnukset resolvoituvat yleensä vain yhteen URL-osoitteeseen. Siksi samalla julkaisulla voi olla monta PID-tunnusta. Jos esimerkiksi väitöskirja on saatavilla kustantajan maksullisessa palvelussa, yliopiston julkaisuarkistossa ja Kansalliskirjaston vapaakappalekokoelmassa, kustantajan kappaleella voi olla DOI-tunnus, julkaisuarkistossa olevalla kappaleella Handle ja Kansalliskirjaston kappaleella URN. Teknisesti olisi mahdollista resolvoida esimerkiksi yksi DOI-tunnus kaikkiin kolmeen kappaleeseen, mutta käytännössä kukin väitöskirjan kappaleen tallentanut osapuoli voi haluta hallinnoida itse omaa resoluutiopalveluaan.

Toistaiseksi PID-tunnukset linkittyvät yleensä joko identifioidun objektin kotisivulle / landing pagelle laskeutumissivulle tai suoraan objektiin. Jatkossa palveluvalikoima muuttuu monipuolisemmaksi, ja tiedon tarvitsija voi valita objektin sijaan esimerkiksi sen metatiedot. PID-standardit eivät anna resoluutiopalvelujen toteuttamisesta ohjeita, vaan mahdollisten linjausten teko jää palvelujen Crossrefin ja DataCiten kaltaisille tunnisteiden välittäjille tai resoluutiopalveluiden tarjoajien vastuulle.

Mitä haittaa PID-tunnisteiden ja perinteisten tunnisteiden päällekkäisyydestä on? Alun perin huoli on ollut poliittinen: perinteisten tunnistestandardien vähittäinen syrjäytyminen elektronisten aineistojen kuvailussa. Tästä syystä kansainvälinen ISSN-keskus vastusti aikanaan DOI-tunnisteen standardisointia ISOssa. Jos esimerkiksi verkkolehden kotisivulle annetaan DOI, lehden ISSN-tunnuksen merkitys voi vähentyä, koska verkkolehden osoitetta käyttävä linkitetty data perustuu ISSN-tunnuksen asemesta DOI-tunnukseen. Käytännössä DOI-tunnisteesta on kuitenkin tullut ISSN-järjestelmää täydentävä ratkaisu, koska se mahdollistaa artikkeleiden identifioinnin. Ja kansainvälinen ISSN-keskus voi puolestaan toteuttaa URN:ISSN-pohjaisia palveluita, joiden avulla kansainvälisen ISSN-tietokannan palvelut voidaan saada nykyistä helpommin käyttäjien ulottuville.

Rinnakkaisten PID-tunnisteiden käyttö voi hankaloittaa julkaisujen hakua ja identifiointia. Esimerkiksi e-kirjan haku voi epäonnistua, jos käytetään toimintansa lopettaneen kustantajan antamaa DOI-tunnusta, joka linkittyy laskeutumissivun sijaan muistosivulle. “Kadonnut” julkaisu voisi olla edelleen löydettävissä ISBN-tunnukseen perustuvalla URN-tunnuksella tai julkaisuarkiston Handle-tunnuksella. Näiden ongelmien välttämiseksi tulisi sopia siitä, miten PID-tunnisteiden toiminnallisuus taataan silloin, kun resoluutiopalvelusta vastanneiden organisaatioiden toiminta syystä tai toisesta päättyy. Jos esimerkiksi elektronisesta julkaisusta on jäljellä enää Kansalliskirjaston vapaakappalekokoelmassa oleva kappale, DOI-tunnuksen pitäisi resolvoitua tämän kappaleen laskeutumissivuun riippumatta siitä, kuka tunnuksesta alun perin vastasi ja kenelle vastuu on sittemmin siirtynyt. 

...