Page History

 Johdanto

YSOn ruotsinkielinen versio ruotsinkielistä versiota ylläpidetään samojen yleisten periaatteiden mukaan kuin suomenkielinenkin versiosuomenkielistä versiota, niiden osalta ks. YSOn kehityslinjaukset. Joitakin erityishuomioita on kuitenkin tarpeen tehdä, mitä tulee nimenomaan ruotsinkielisen sisällön ylläpitolinjauksiin, ja ne niitä käsitellään tässä. Monikielisyyteen liittyvät YSO-periaatteet perustuvat pitkälti ISO-standardin 25964-1 kieltenvälistä ekvivalenssia koskeviin suosituksiin (standardin luku 9).

...

Ruotsinkielisten termien osalta seurataan ruotsin kielen kielihuoltoauktoriteettien kielenhuoltoauktoriteettien ohjeita (esim. Språkrådetin laatima Svenska skrivregler) ja oikeinkirjoitus tarkistetaan aina tarvittaessa svenska.se -palvelusta.

Termivalinnan lähtökohta on samanlainen kuin suomeksi, eli suositaan luonnollista kieltä, vakiintuneita termejä ja ilmaisuja jotka ovat yleisessä käytössä, ja jotka ovat myös kielihuollollisesta kielenhuollollisesta näkökulmasta hyväksyttyjä. Samalla huomioidaan myös erikois- ja ammattiterminologiaa, mikä aiheuttaa joissakin tapauksissa haasteita, koska yleisesti käytössä olevat termit ja niiden määritelmät eivät aina vastaa erikoisterminologian käsittelytapaa.

...

Parhaiten soveltuva, suomenkielisen termin kanssa täsmäävä, eniten käytetty, sekä kielellisesti korrekti termi valitaan päätermiksi (käytettävä termi). Muista vaihtoehtoisista muodoista tehdään ohjaustermejä. Ohjaustermien määrä vaihtelee kielestä kieleen, sen mukaan mitä ko. kieliversiossa tarvitaan. Kaikki synonyymiset tai muuten lähellä olevat termit, jotka auttavat käyttäjää löytämään oikean termin on syytä lisätä ohjaustermeiksi. Tosin vältetään sellaisten Sellaisten ohjaustermien lisäämistä kuitenkin vältetään, jotka ovat jossain toisessa YSO-pohjaisessa ontologiassa pääterminä, varsinkin jos ko. termillä on siinä eri suomenkielinen vastine. 

Suomenkieliset huomautukset käännetään ruotsiksi, ja ruotsiksi lisätään tarvittaessa myös erillisiä huomautuksia silloin kun niitä tarvitaan nimenomaan vain ruotsiksi, esim. talkkuna: ”Mjöl berett av korn, havre och ärter. Motsvarande term saknas på svenska.”

...

Erillisen muutoskokonaisuuden muodostavat kaikki ne muutostarpeet, jotka johtuvat ontologian vanhemman sisällön taustasta. Sanaston pohjana toimivat siis YSA ja Allärs, jotka olivat kaksi erillistä tesaurusta, ja niiden keskenään linkitetyt termit suomeksi ja ruotsiksi eivät aina vastaa toisiaan käsitetasolla ja/tai kuvailukäytössä. Tästä johtuvia parannustarpeita käsitellään ja toteutetaan aina sen mukaan, kun niitä huomataan tai kun niistä tulee palautetta.

Ekvivalenssi haasteena

Aiemmin kuvailtu ideaalitilanneAiemmin kuvailtua ideaalitilannetta, jossa ruotsinkielinen termi vastaa täysin ja täydellisesti suomenkielistä termiä, ei valitettavasti aina ole mahdollista saavuttaa. Useinkin erikielisten termien välinen ekvivalenssi on epätarkka tai vain osittainen, niin että termin merkityksen esim. termien merkitysten laajuudessa, konnotaatiossa tai ymmärryksessä voi tulkinnassa voi olla eroavaisuuksia. Tämä ratkaistaan tavallisesti niin että hyväksytään lähimpänä oleva termi vastineeksi, vaikkei tämä vastaisi suomenkielistä käsitettä aivan täydellisesti tai kaikilta osin.

Toisinaan esiintyy hankalampi yksi-moneen-ekvivalenssi, joka tarkoittaa, että kaksi tai useampi useampia ruotsin termi termejä vastaavat yhtä suomenkielistä termiä, tai että yksi ruotsinkielinen termi vastaa kahta tai useampaa suomenkielistä termiä. Osa näistä tapauksista ratkaistaan jakamalla termin merkityksiä hienommin, eli käytännössä lisäämällä tarkentavia sulkuja termeille, mutta osa voidaan myös ratkaista niin että jokin merkitys jätetään pois tai että termejä yhdistetään toisella kielellä. Niissä tapauksissa, joissa käytetään perimmäisellä tasolla samasta asiasta eri nimityksiä, on yksi mahdollinen ratkaisu kahden eri termin yhteen liittäminen vastineeksi. Esim. isoäidit = far- och mormödrar, käsittely = behandling och hantering, joet = floder, åar och älvar, kilvet ja kyltit = skyltar.

Joissakin tapauksissa tietylle suomenkieliselle termille ei yksinkertaisesti löydy minkäänlaista ruotsinkielistä vastinetta, ei edes epätarkkaa tai osittaista. Ongelmia aiheuttavat usein abstraktit termit, uutta prosessia, toimintoa, välinettä, menetelmää tms. koskevat termit, suomalaisesta kulttuurista riippuvaiset termit, tuoreet muotitermit, tai muut ad hoc -tyyppiset termit. Yksi tapa ratkaista tapaukset, joissa ei ole olemassa mitään täsmäävää ruotsinkielistä termiä, on laittaa vastineeksi selittävä termivastine tai fraasi, esim. kääntöneuleet = vändbara stickade plagg. Toinen ratkaisutapa on hyväksyä vastineeksi suomenkielinen (tai englanninkielinen) termi sitaattilainana, esim. lintukotolaiset = lintukotolaiset, rekilaulut = rekilaulut. Mahdollisesti voidaan myös luoda uusi termi (ei suositella, ainakaan ilman aihealueen asiantuntijan ja kielenhuoltajan konsultaatiota) tai ottaa käyttöön uuttauusi, vasta ehdotettua termiäehdotettu termi, esim. aeroekologia = aeroekologi. Silloin kun päädytään tämänkaltaisiin hankaliin ratkaisuihin, lisätään asiasta myös huomautus, esim. ”Det finns inget etablerat motsvarande begrepp på svenska.” Tilanne voi tietysti olla myös päinvastainen, niin että suomeksi ei löydy vastaavaa termiä, esim. skrönor, mutta melko harvoin on tällaisia ehdotettu.

...

Tapaukset, joissa on olemassa erikseen suomenruotsin ja ruotsinruotsin suosima termi pitää ratkaista tapauskohtaisesti. Pääperiaatteena on, että suomenruotsin muoto hyväksytään päätermiksi, mikäli se on perusteltua ajatellen ontologian käyttäjäkuntaa ja käyttöä, sekä on kielihuollon kielenhuollon suositustenantamissa puitteissa. Tällainen tilanne voi olla, kun termi kuvaa suomalaista ilmiötä, historiaa, tai jotain muuta mitä ei Ruotsissa esiinny samoissa määrin tai samalla tavalla, esim. samkommuner, korsur. Tilanne voi myös olla, että suomalaisessa lainsäädännössä, viranomaisten toiminnassa tai muissa yhteiskunnallisissa tai virallisissa yhteisöissä käytetään tiettyä termiä, jota ei Ruotsissa tunneta tai suosita, esim. skyddsvägar, landskapsförbund. Joskus on olemassa yleisesti käytössä oleva, hyväksytty ja vakiintunut, suomenkielisen termin suhteen täsmällisempi, suomenruotsalainen termimuoto, esim. talko, donitsar. On myös tapauksia, joissa ruotsinruotsin tuntemaa tai suosimaa termiä ei ylipäätään tunneta Suomessa, tai se tunnetaan eri merkityksessä, esim. bokmärken, vrt. glansbilder.

...